Juoksuvuosi 2020

Uusi vuosi – uusi juoksuvuosi! Minulle vuoden vaihtuminen merkitsee aina paljon – uusi vuosi on tyhjä paperi ja on innostavaa asettaa tavoitteita tulevalle vuodelle. Olen lomaillut työvuoden päätteeksi pari viikkoa, ja olo alkaa tuntua palautuneelta ja levänneeltä.

Ennen uusiin tavoitteisiin suuntaamista teen vielä katsauksen juoksuvuoteen 2020. Liikunnan kannalta vuosi oli erinomainen: sain treenitunteja kasaan peräti 390 h. Treenituntien määrässä mitattuna vuosi 2020 oli kaikkien aikojen paras.

Eri liikuntalajeja harrastin seuraavasti:

• juoksua 230 h
• kävelyä ja sauvakävelyä 82 h
• pyöräilyä 17 h (ostin uuden pyörän syyskuussa, joten pyöräilykilometrejä tulee tänä vuonna varmasti paljon lisää)
• uintia 10 h
• voimaharjoittelua 25 h
• joogaa 22 h.

Juoksukilometrejä sain kasaan 1701 km ja kävelyä 397 km. Yhteensä taitoin kilometrejä jalkaisin 2098,6 km – en siis aivan päässyt 2100 kilometriin! Tein 74 % juoksu- ja kävelytreeneistä peruskestävyysalueella eli alle aerobisen kynnyksen.

Paras treenikuukausi oli huhtikuu, jolloin juoksin ja kävelin yli 240 km. Huhtikuussa elättelin vielä toiveita Färsaarten maratonille pääsystä, mutta maraton peruttiin koronan vuoksi, kuten kaikki muutkin kevään kisat. Färsaarten maratonin peruunnuttua päätähtäimeni siirtyi syyskuun alkuun Nuuksio Classicin ultramatkaan, joka onneksi järjestettiin.

Juoksuvalmennusta ja kisoja

Kaksi vuoden 2020 erityistä asiaa olivat tammikuulta syyskuulle kestänyt juoksuvalmennus sekä useampi virtuaalikisa. Pystyin noudattamaan Minna Syvälän tekemää juoksuohjelmaa täysipainoisesti – pysyin pikkunuhia lukuun ottamatta koko vuoden terveenä enkä kärsinyt rasitusvammoista.

Juoksin kolme NUTSin virtuaalikisaa poluilla: 10 km pääsiäisenä ja 34 km kesäkuun alussa Nuuksiossa sekä 37 km heinäkuussa Pallaksella. Jälkikäteen ajateltuna tuo heinäkuun 37 km yksin tunturissa oli yksi hurjimpia juttuja, mitä olen koskaan tehnyt. Lähdin illalla matkaan ja olin takaisin maalissa Hotelli Pallaksella yhdeltä yöllä. Oli hieno ja rankka reissu.

Pitkät virtuaalikisat ja treenikauden pitkät lenkit valmistivat minua vuoden pääkoitokseen, Nuuksio Classicin 70 km matkaan. Kisakeli oli mutaisine polkuineen varsin haastava eikä ultran juokseminen ollut minulle mitenkään läpihuutojuttu. Olin tyytyväinen alle 11 h loppuaikaani, mutta samalla kisasta jäi ristiriitainen fiilis – kehityskohteita jäi hampaankoloon.

Kisasta palautuminen oli yllättävän hidasta ja etureidet olivat jumissa monta päivää. Tulevia polku-ultria varten tarvitsen paljon enemmän voimaa jalkoihin. Täytän tänä vuonna 45 vuotta, ja iänkin puolesta minun pitää panostaa ihan eri tavalla lihaskuntotreeniin kuin vaikkapa 10 vuotta sitten.

Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut luultavasti myös enemmän rypästreenejä, jossa juostaan pitkikset peräkkäisinä päivinä ja harjoitetaan kehoa väsyneenä juoksemiseen. Kaikkiaan polku-ultran suorittaminen vaatii paljon juoksukilometrejä – sen verran paljon, että tänä vuonna treenaan mieluummin maratonille, ja ultralle menen ehkä taas vuonna 2022.

Vaihteeksi on tosi kivaa juosta taas enemmän asfaltilla ja odotan kovasti etenkin vauhdikkaampia treenejä. Aloitan Pikkuliten-bloggaaja Poppiksen kanssa parivalmennuksen Paavo Nurmi Marathonille helmikuussa, joten innostavia treenikuulumisia on luvassa myös tänä vuonna!