Tänä viikonloppuna minun piti alun perin olla Tørshavnin maratonilla Färsaarilla, joten NUTS Virtual Race oli paras mahdollinen vaihtoehto korona-ajan korvaavaksi kisaksi!
Osallistuin virtuaalikisan 34 km matkalle, joka oli tässä vaiheessa treenikautta oikein sopivan mittainen. En ole tänä vuonna juossut vielä noin pitkää matkaa, joten tiedossa olisi sopivasti haastetta. Samalla pääsisin testaamaan tämänhetkistä polkujuoksukuntoani syyskuun Nuuksio Classicin 70 km matkaa silmällä pitäen.
Suunnittelin kisareitin tutuille poluille Nuuksiossa. Lähtöpaikkani olisi Veikkola, ja reitti veisi Siikarannan, Romvuoren ja Haukkalammen kautta kohti Saarilampea ja Klassarinkalliota. Sieltä suuntaisin takaisin lähtöpaikkaan Veikkolaan.
Työviikko oli aika kiireinen enkä tehnyt etukäteen päätöstä kisan ajankohdasta. Jos olisin viikon jälkeen väsynyt, juoksisin vasta sunnuntaina. Lauantaiaamupäivän sää näytti myös sateiselta ja sunnuntaina olisi aurinkoista, joten tämäkin puolsi sunnuntaijuoksua.
Laitoin perjantai-iltana kuitenkin vaatteet ja juoksuliivin valmiiksi siltä varalta, että sattuisin heräämään lauantaiaamuna aikaisin ja olisi juoksufiilis! Pakkasin liiviin evääksi urheilu- ja elektrolyyttijuomaa kolmessa 0,5 litran lötköpullossa, kahdeksan energiageeliä, Bloksin geelikarkkeja, Mars-patukan, rusinoita, suolattuja cashew-pähkinöitä ja suolatabletteja.
Perjantai-ilta meni leppoisissa tunnelmissa perheen kanssa leffaa katsoessa ja Mustavuoren mäkitunkkaustapahtumaa sekä Karhunkierroksen 166 km omatoimikisaajien palluroita seuratessa. Juoksijoilla oli näiden tapahtumien johdosta huikea penkkiurheiluviikonloppu!
Lauantaiaamuna matkaan
Lauantaiaamuna heräsin virkeänä jo klo 5.45 ja tiesin heti, että tänään juostaan! Sateinen sääkään ei pyörtänyt päätöstä. Nautin aamukahvit ja -puuron ja pääsin starttaamaan Veikkolan teollisuusalueelta klo 7.20. Arvelin, että kisaan kuluisi aikaa noin viisi tuntia.
Alkumatkasta satoi vasta vähän ja otin sadetakin pois päältä, kun oli aika lämmintä (lämpötila +12). Sitten alkoi kuitenkin sataa kovemmin ja laitoin sadetakin takaisin päälle, vaikka juoksupaita olikin jo kastunut.
Suunnittelemani juoksureitti Nuuksiossa oli minulle kauttaaltaan tuttu, joten pystyin täysin keskittymään juoksuun (paitsi kisan loppupuolella, kun olin Siikarannan lähellä hetkellisesti ihan pihalla, mikä polku pitäisi risteyksessä valita). Oli ihanaa vain juosta menemään.
Kuulostelin tuntemuksia ja kävelin ylämäet, sillä 34 km on kuitenkin pitkä matka poluilla. En juurikaan katsellut sykkeitä, kuten en oikeassakaan kisassa. Tuntemukset kertovat enemmän kuin syke.
Juoksu sujui loistavasti ja kaikki oli kohdallaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Päässä pyöri parikin korvamatobiisiä, mikä on minulle yleensä hyvä merkki siitä, että muut asiat ovat jääneet hetkeksi taka-alalle ja olen vain läsnä juoksussa.
45 minuuttia juostuani otin ensimmäisen energiageelin ja otin geelejä ja join säännöllisesti. Energioiden kanssa ei tullut ongelmia, joskin saatoin juoda viileään säähän nähden vähän liikaakin (pyrin välttämään nestehukkaa viimeiseen saakka).
Sade vaan jatkui ja jatkui, mutta sekään ei haitannut, vaikka sadetakkikin petti ja olo tuntui kuin uitetulta koiralta. Ei kuitenkaan palellut yhtään. Ajattelin, että on tosi hyvä harjoitella kunnon sateessa juoksemista ja siihen varustautumista.
Perhe tuli huoltamaan
11 km juostuani saavuin Haukkalammen luontotuvalle, jossa minun oli tarkoitus täyttää vesipullot. Luontotuvan ulkoseinän vesipiste oli kuitenkin poissa toiminnasta – hitto! En tiedä, onko vesipiste auki vain luontotuvan aukioloaikoina.
Nyt tarvitsisin plan B:n, sillä vettä oli jäljellä liivissä vain puoli litraa ja kisaa olisi jäljellä vielä ainakin kolme tuntia. Mutta onneksi olisi perhe, jonka tiesin tulevan oikein mielellään huoltamaan 😊. Soitin miehelleni ja sanoin, että olisin Valklammentien parkkipaikalla noin tunnin päästä. Teimme treffit vartin yli kymmeneksi.
Jatkoin juoksua ja olin riemuissani – näkisin perhettä kesken kisan! Valklammentien parkkipaikalle meni aikaa juuri arvioimani tunti. Sain perheeltä nestetäydennykset, kuivan paidan päälle ja tsempit loppukisaan.
Valklammentieltä jatkoin juoksua etelän suuntaan Sikoilamminkallioiden, Iso-Holman ja Pitkän Saarijärven kautta. Tälle osuudelle osui yksi lempipätkistäni Nuuksiossa. Ihanaa polkua ja harjua. Sadekin lakkasi.
Sitten saavuin taas merkitylle reitille Korpinkierrokselle. Näin kyltin, jossa luki ’Veikkola 6,3 km’. Hmm, minun pitäisi saada kasaan vielä 9 km, joten jostain pitäisi saada lisäkilometrejä. Päätin kiertää Korpinkierroksen vielä myötäpäivään Rajakallion kautta. Tuli ihan muutama nousumetrikin lisää!
Matka taittui kilometri kilometriltä ja fiilis oli vieläkin hieno, eikä mitään ongelmia jalkojen tai vatsan kanssa. Kilometri ennen Veikkolaa sain 34 km täyteen – mikä tarkoitti hieman ylimittaista kisaa 😉. Lopulta pääsin maaliin: juoksua tasan 35 km, loppuajassa 5:10, keskisyke 148.
Syyskuussa juoksen Nuuksiossa sitten tuplamatkan. Virtuaalikisa valoi vahvaa uskoa siihen, että 70 km menee mallikkaasti.
Kiitos NUTSille hienon kisaelämyksen tarjoamisesta!