Syyskuisen Nuuksio Classicin polku-ultran jälkeen olen viettänyt pitkää ylimenokautta, osin olosuhteiden pakosta. Töitä oli paljon ja tarkkailin kokonaiskuormitustani, jotta jaksaisin luovia mallikkaasti läpi vuoden kiireisimmän ajan. Loka- ja marraskuussa juoksu- ja kävelykilometrejä kertyi vajaat 100 km per kuukausi ja joulukuussa 150 km. Lihaskuntotreeniä ja joogaa tein vaihtelevasti.
Loppuvuoteen ajoittui myös työurani isoin elämänmuutos. Joulukuussa oli viimeinen työpäiväni palkkatyössä ja tämän vuoden alusta olen aloittanut yrittäjänä. Olen tehnyt ansiotyötä eri työnantajien palveluksessa 20 vuotta, ja nyt on aika kokeilla siipiä itsenäisenä yrittäjänä.
Odotan yrittäjyydeltä paitsi mielenkiintoisia työtehtäviä ja mahdollisuutta tehdä urallani uusia asioita, myös vapautta juoksutreeniin. Juoksu on merkittävä osa elämääni ja tuntuu innostavalta, että voin itse päättää työajastani ja käydä halutessani lenkillä vaikka keskellä päivää.
Juoksua vähintään 2500 km
Tämän vuoden tavoitteenani on tehdä juoksuvuodesta 2021 parempi kuin viime vuodesta. Viime vuosi oli kokonaisuutena aivan kelvollinen, mutta harjoittelua leimasi tietty jarruttelu, etten kuormittuisi liikaa. Toisaalta vuosi oli tosi onnistunut, sillä pysyin ehjänä ja terveenä ja kokonaisjaksamiseni oli kaikesta huolimatta hyvällä tasolla.
Tänä vuonna haluaisin saada juoksu- ja kävelykilometrejä vähintään 2500 km. Uskon, että lisäämällä juoksumääriä laadukkaasti myös juoksutulokset paranevat. Erityisesti nyt alkuvuonna panostan myös lihaskuntotreeniin ja keväällä aloitan aktiivisen pyöräilykauden. Kehonhuolto ja jooga kulkevat koko ajan treeneissä mukana.
Tärkeintä on lopulta, että treenien määrä on tasapainossa elämän muihin vaatimuksiin nähden. Eikä minun tarvitse miettiä treenejä onneksi yksin, sillä helmikuussa aloitan juoksuvalmennuksessa – sehän on ihan kohta!
Aseta isoja tavoitteita!
Yrittäjänä ja juoksijana opettelen tällä hetkellä asettamaan isoja tavoitteita ja puhumaan unelmista ääneen. Harjoittelen uskomaan siihen, että kun uskaltaa asettaa kunnon tavoitteita, oma energia ja päättäväisyys suuntautuvat tavoitteiden toteuttamiseen ja isotkin asiat voivat olla mahdollisia.
Olenkin päättänyt juosta vielä maratonennätyksen! Pikkuinen epäilijä olkapäällä sanoo, että en välttämättä vielä tänä vuonna, sillä juoksuvauhtini ei tällä hetkellä ole mainittava ja ennätysvauhteihin on matkaa. (Maratonennätykseni on Marrakechin maratonilta tammikuulta 2018, jossa juoksin 3 h 45 min.)
Yhtenä porkkanana maratonennätykseen minulla on Bostonin maratonin aikarajan alittaminen. Siirryin tämän vuoden alusta N45-ikäsarjaan, jossa Bostonin rajaan on riittänyt ainakin aiemmin 3:45 alitus, mutta mitä alemmas saisin tiristettyä maratonennätystä, sitä todennäköisemmin pääsisin Bostoniin. En tosin tiedä, milloin sinne pääsee edes matkustamaan, mutta haave Bostonin maratonista tekee maratonennätyksen tavoittelusta mielekästä.
Alkuvuosi on alkanut treenien osalta ihan mukavasti: tammikuun ensimmäisellä viikolla juoksin ja kävelin 48 km ja toisella viikolla 37 km. Kävin kummallakin viikolla tekemässä salitreenin läheisellä kuntosalilla (koronaturvallisesti). Kehonhuoltoa olen pyrkinyt tekemään edes vähän joka päivä.
Tällä hetkellä pitkän lenkin vauhtini on maantiellä piirun alle 8 min/km ja poluilla noin 9:30 min/km (keskisyke pk1-alueella eli alle 135). Limingan virtuaalisessa uudenvuodenjuoksussa juoksin kympin 56 minuuttiin, ja siihen hetkeen se oli maksimisuoritus (keskisyke 167). Kympin loppuaika ja koettu rasitustaso osoittivat selvästi, etten ole tehnyt pitkään aikaan kovaa juoksutreeniä eikä keho ole ollenkaan tottunut kovaan juoksuun.
Tekemistä siis riittää, mikäli mielin päästä maratonennätykseen, mutta ilman unelmia elämä olisi aika tylsää, vai mitä?
Tsemppiä alkavaan viikkoon ja muista sinäkin unelmoida!