Tein elämäni ensimmäisen yön yli -pyöräretken telttaillen viime viikonloppuna Kemiönsaaressa. Oli huippu reissu, maisemat olivat ihanat ja tutustuin moniin hienoihin paikkoihin!
Ennen retkeä minulla oli melkoinen säätö varustehankintojen ja pyörän pakkaamisen kanssa. Hankin pyörään runkolaukun (jonka kanssa mahtuu runkoon juomapullo), etuhaarukkalaukut ja ohjaustankoon snack packin toista juomapulloa varten. Porkkananmallinen satulalaukku minulla oli jo ennestään. Makuupussin, makuualustan ja bivyn viritin irtoremmeillä ohjaustankoon (tässä oli kaikkein pahin säätö).
Perjantaina ajoin autolla Kemiön keskustaan ja lähdin siitä pyöräilemään Rannikkoreittiä kohti Högsåran idyllistä saarta, jossa yövyin Sandvikin hiekkarannalla Saaristomeren kansallispuiston alueella. Lauantaina kävin Kasnäsissa kahvilla ja lohileivällä (parasta!) ja pyöräilin Söderlångvikin kartanon (upea!) ja Dragsfjärdin (ihana!) kautta takaisin Kemiöön.
Ensimmäisestä pyöräretkestä jäi sekalaisia oppeja hihaan. Tässä opit, ole hyvä!
- Ensimmäiseen pyöräretkeen kannattaa suhtautua niin, että varustehankinnat ja pyörän pakkaaminen ovat osa päiväsuoritusta. Tämän vuoksi ensimmäisen retken päiväetappeja ei kannata suunnitella liian raskaiksi, koska pyörän pakkaaminen on suoritus sinänsä ja saatat olla hapoilla jo ennen retkeä. 😀
- Lenkkarit ovat leirikenkinä ihan tyhmät. Otin lenkkarit leirikengiksi, koska ajattelin, että tutustun Högsåraan kävellen illalla perille päästyäni. No en tutustunut. Perjantai-iltana ehdin vasta viimeiseen lossiin ja ajoin suoraan leiriin, jossa iltatoimet veivät oman aikansa. Kävin meressä uimassa ja Crocsit olisivat olleet hiekkarannalla sata kertaa kätevämmät leirikengät lenkkareihin verrattuna.
- Polkupyörää ei kannata viedä hiekalle, jos leiriin pääsee muuta kautta. Pyörän taluttaminen hiekalla on tympeää, hiekka menee joka paikkaan ja pahimmassa tapauksessa tuhoaa kettingit (nyt ei onneksi käynyt näin, mutta tällainen ikävä skenaario kävi mielessä).
- Vaikka ruokakaupassa myytävän vesipullon etiketissä lukee isolla lähdevesi, se on todennäköisesti hiilihapotettua. Tarkista aina tämä. Nyt kävi niin, että ostin vahingossa leiriin hiilihapotettua vettä. Onneksi sain saaresta tavallistakin vettä, joka riitti juuri ja juuri retkimuonaan ja aamupuuroon.
- Kirja oli ihan turhaan mukana retkellä. Eihän niissä maisemissa malttanut – eikä ehtinyt – istua nenä kirjassa. Kirja on ihana ajatus, mutta turha. Mieluummin sitä tuijottelee taivaanrantaa, kun kerran saaristossa ollaan. Bookbeatin ladatuista e-kirjoista voi lukea ihan yhtä hyvin, jos luetuttaa.
- Hammasharjan katkaisu pakatessa oli typerää. Katkaisin harjan, jotta sain hygieniatarvikkeet näppärästi minigrip-pussiin. Nysällä hammasharjalla ei ollut kivaa harjata hampaita.
- Kirskuva, yliaktiivisen linnun sirkutusta muistuttava ääni ei kuulu pyöräilyyn. Viimeisellä etapilla Dragsfjärdistä Kemiöön alkoi kuulua tällaista ääntä eturenkaasta. Mietin ensin, menikö jonnekin niin pahasti hiekkaa leiripaikalla. Mutta toinen etuhaarukkalaukku oli pudonnut paikoiltaan ja kehyksen teräksinen kiinnike kirskui rengasta vasten. Onneksi oli työkalut mukana ja sain kiristettyä kehyksen takaisin paikoilleen.
Erityisen onnistunutta retkessä oli:
- Upeat maalais- ja merimaisemat
- Oma pyöräilykunto hapokkaissa mäissä
- Uusien paikkojen löytämisen riemu
- Elämäni paras lohileipä Kasnäsin kahvilassa
- Hyvät yöunet bivyssä, sisäänmeno- ja ulostuloakrobatiaan tottuminen
- Ensimmäinen kokemus sateessa pyöräilystä (Inovin kuoritakki toimi hyvin)
- Kynnyksen madaltuminen pyöräretkiin – nyt on helppoa lähteä uudestaan!