Ulkoisilta olosuhteiltaan tämän vuoden pääsiäinen ei juuri eronnut viime viikkojen arkielämästä, mutta sisäisen olotilani kannalta pääsiäinen oli sitäkin palauttavampi. Neljän päivän breikki töistä ja koronasirkuksesta tuli tarpeeseen!
Pääsiäiselle osui myös kevyt treeniviikko. Aluksi Suorittava minäni harmitteli kevyen viikon osumista pääsiäisen pyhille – silloinhan olisi loistavasti aikaa treenata. Sitten Kuunteleva minä alkoi pitää puoliaan ja sai ymmärtämään, että kevyt viikko tulee todella hyvään saumaan.
Nyt kun normaalin työkuorman päälle on tullut vielä koronan aiheuttama poikkeustila ja stressi, on entistä tärkeämpää tarkkailla kokonaiskuormitusta. Treeniä ei välttämättä pysty tekemään entiseen malliin, vaikka samalla treeni on myös tärkeä henkireikä.
Loikkatreenistä kohti keventelyä
Maanantaina pidin lepopäivän ja tiistaina tapasin juoksuvalmentajani Minna Syvälän kahteen otteeseen: aamulla coachingin* merkeissä puhelimessa (jonka aikana kävin aamukävelyllä – ihanaa!) ja illalla juoksuvalmennustapaamisessa Leppävaaran urheilupuistossa (tietysti turvaväliä noudattaen).
Minnan valmennukset antoivat jälleen uutta mietittävää ja hyviä työkaluja arkeen. Coachingissa puhuimme muun muassa suorittamisesta, tavoitteista, ruokavaliosta ja palautumisesta. Arvelin, etten syö treenimäärään nähden tarpeeksi ja Minna kehotti minua seuraamaan ruokamääriä ja lisäämään hiilaria iltapalaan.
Illan juoksuvalmennuksessa teimme tosi kivoja juttuja! Juoksutekniikkaa, loikkatreeniä ja lihaskuntoa. Minna laittoi myös uuteen juoksuohjelmajaksoon näitä erikoisjuttuja, ja jo tällä viikolla pääsen loikkimaan uudelleen pitkin Veikkolan kuntorataa.
Pitkäperjantain retki Korkbergetille ja sunnuntain upea sauvakävely
Juoksuvalmennuksen harjoitukset olivat aika tehokkaita ja keskiviikkona koin tarvetta ottaa rauhallisesti. Juoksuohjelman pikajuoksuvetojen sijaan tein rauhallisen polkulenkin Nuuksiossa. Kiirastorstaina juhlimme puolisoni syntymäpäiviä, eikä minulla ollut vielä pitkäperjantainakaan kiire juoksulenkille.
Sen sijaan teimme perheen kanssa metsäretken Kirkkonummen hienolle Korkbergetille. Puolisoni oli bongannut kartasta tämän luonnonsuojelualueen ja hienon jyrkänteen. Teimme trangialla kuppikuumaa, bongailimme lintuja ja näin kevään ensimmäisen käärmeen. Jätin kännykän kokonaan kotiin ja tunsin rentoutuvani totaalisesti!
Lauantaina kävin polkulenkillä Nuuksiossa ja juoksin fiiliksen mukaan, vuorotellen reippaammin ja kevyemmin. Juoksu tuntui melko raskaalta, ja etureisissä oli jännästi hapottava tunne. Kehossa oli vielä selvästi palautumattomuutta menneiden viikkojen tilanteista. Kotona tein kuitenkin vielä kevyet joogat. Joogasessio oli mainio ja avasi paikkoja tosi hyvin.
Sunnuntaina oli ohjelmassa 90 min pitkä lenkki, jonka päätin tehdä sauvakävelynä Nuuksiossa. Puolisoni lähti mukaan ja sauvoimme peräkanaa raikkaassa tihkusateessa Vihdin Valklammentieltä. Reitille osui myös minulle uutta, todella upeaa kallioharjannetta Iso-Holman koillispuolella. Lenkin pituudeksi tuli 7,3 km ja keskisykkeeni oli 104.
Ajattelin jälleen, kuinka hyvä treenimuoto sauvakävely on. Sauvojen avulla saa normaaliin kävelyyn verrattuna lisää tehoa, mutta syke ei nouse liikaa ja tulee silti treenannut olo. Sauvakävely kehittää peruskuntoa tosi tehokkaasti ja voi sanoa, että polku-ultraajalla sauvakävelytreenit eivät mene ikinä hukkaan!
Pääsiäismaanantain NUTS Virtual Race – napakymppi!
Jo sunnuntaina mietin, että jos tunnen maanantaina oloni levänneeksi, osallistun NUTS Virtual Racen 10 km matkaan. Tällä hetkellä varsinaiset juoksukisat ovat tietysti tauolla, joten NUTSin virtuaalikisassa jokainen juoksee omalla reitillään itse valitsemanaan ajankohtana.
Usean päivän rentoutuminen ja keventely olivat selvästi tehneet tehtävänsä, ja päätin lähteä kisaamaan. Veikkolasta lähtee vakioreittini Nuuksiossa Soidinsuon ympäri, josta tulee matkaa reilut 10 km. Sää oli aurinkoinen ja jo lämmittelyssä (totta kai kisaan lämmitellään, vaikka virtuaalikisa onkin! 😊) juoksu tuntui ihan eri tavalla kevyeltä kuin viime päivinä. Kuin olisin toinen ihminen.
Itse kisa sujui loistavasti ja juoksin ihan flow’ssa. Kellotin 10,5 km matkaan (tietysti ylimittainen, kuten NUTSin kisareitit yleensäkin!) 1:07, mikä ylitti kaikki odotukseni. Keskisyke oli 168 eli anaerobisen kynnyksen paikkeilla. Olin todella yllättynyt, miten hyvin sain itsestäni tehoja irti, vaikka kisakumppaneita ei näkynyt mailla halmeilla!
Kisan jälkeen fiilis oli upea, iski kunnon kisapössis! Nähtävästi koko alkuvuoden maltillinen peruskestävyysharjoittelu tuottaa kuin tuottaakin tulosta, ja erityisen tärkeää oli keventää treeniä kevyellä viikolla kunnolla, panostaa hyviin yöuniin ja rentoutua perheen parissa.
Mukavaa viikkoa sulle ja tsemppiä treeneihin!
*) Coaching saatu blogiyhteistyönä.