NUTS Karhunkierros juostiin viime viikonloppuna ja minä seurasin kisaa tiiviisti kotikatsomosta. Onnea kaikille juoksijoille upeista suorituksista!
Polku-ultrakuumetta lievittääkseni kävin lauantaina omalla varjo-Karhunkierroksella Nuuksiossa. Juoksin 26 km 132 keskisykkeellä eli tukevasti peruskestävyydellä. Aikaa meni piirun verran alle 4 h. Juoksu kulki hyvin, vaikka tämä oli ensimmäinen näin pitkä polkulenkkini viime syksyn Nuuksio Classicin jälkeen.
Karhunkierroksen seuraaminen kotisohvalta sai tietenkin oman polku-ultrakuumeen nousemaan. Ja nimenomaan satamailinen hulluus eli perusmatka alkoi poltella mielessä 😀. Olen osallistunut kuudelle polku-ultralle, joista pisin on ollut NUTS Ylläs Pallaksen 134 km perusmatka vuonna 2017. Toiseksi pisin kisa oli Vuokatti Trail Challengen 115 km vuonna 2018, jonka tosin keskeytimme Minnan kanssa 106 km:iin aikarajan tullessa täyteen.
Jos osallistuisin ensi vuonna Karhunkierroksen perusmatkalle, on tietenkin hyvä ottaa opiksi aiemmista treeneistä. Tässä muutamia huomioita omasta juoksuhistoriastani:
- Polku-ultralle treenaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Peruskestävyyttä olen toki rakentanut jo vuosien ajan, mutta esimerkiksi 134 km matkalle päätin osallistua alle 3 kk ennen kisaa. Tai sitten olen sotkenut ultrajuoksutreenin maksimivauhtisella maratonilla, josta kestää aina palautua vähintään kuukauden.
- Olen osallistunut polku-ultralle melko vähillä harjoitusmäärillä, keskimäärin noin 8 h viikossa, ja selvinnyt kisasta. Jotta kuitenkin kisassa olisi mukavampaa ja etenkin jos mielin satamailiselle, pitäisi sitoutua välillä myös 12-15 h treeniviikkoihin.
- Aiemmin en ole tehnyt kovin paljon ylipitkiä polkupitkiksiä tai rypästreenejä, jossa juostaan kaksi pitkää lenkkiä saman viikonlopun aikana. Näitä olisi hyvä olla juoksuohjelmassa vaikka kerran kuussa.
- Olen tehnyt mäkitunkkausta sauvojen kanssa, koska tykkään siitä ja tunkkaus kehittää hyvin jalkojen voimaa. Samalla nämä treenit ovat kuitenkin varsin kuormittavia. Olen nykyään samoilla linjoilla kuin moni muu polku-ultraaja, että Suomen kisoissa ei tarvita tunkkaustreeniä. Ennemminkin on hyvä tehdä pitkiä lenkkejä mäkisissä maastoissa.
- Polku-ultraa varten pitää juosta paljon kevyttä määrää, mutta liian kevyt juoksukaan ei ole hyväksi. Välillä on hyvä esimerkiksi juosta kaikki ylämäet ja parantaa sitä kautta jalkavoimaa ja jalkojen hermotusta.
- Olen vähän fiilisliikkuja ja haluan myös pyöräillä, uida ja joogata. Kevättalvesta alkaen sitten enemmän painopistettä juoksuun.
- Tärkein oma parannuskohteeni on voiman saaminen jalkoihin, ensi kevättä silmällä pitäen jo syksystä alkaen. Tämä tarkoittaa punttitreeniä ja mäkisissä maastoissa juoksemista. Myös pyöräily lisää mukavasti ruutia reisiin.
- Tärkeintä on päästä terveenä ja ehjänä viivalle. Jos lisään juoksun määrää, kehonhuoltoon, uneen ja hyvään ravintoon pitää panostaa entistä enemmän. Nyt yrittäjänä pystyn vaikuttamaan omiin työaikatauluihini ja sovittamaan treenejä paremmin arkeen. Toisaalta myös työkuorman kanssa pitää olla tarkka, jotta kokonaisuus säilyy tasapainossa.
- Perheellisten juoksuystävien kanssa on ollut puhetta treenin ja muun elämän (perhe-elämän) tasapainosta. Joskus tunnen syyllisyyttä treenaamisestani, vaikka lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja puolisoni on aina tukenut juoksuharrastustani. Syyllisyys on siis täysin itse kehitettyä. Mutta paheneeko syyllisyys, jos lisään treenimääriä, vai tuoko treenaaminen vain lisää energiaa ja iloa arkeen?
- Eniten minua mietityttää se, riittäisikö minulla motivaatio pitkälle polku-ultralle treenaamiseen. Tuntuuko tavoite mielekkäältä niinäkin talven hetkinä, kun muu perhe jää sohvalle ja itse lähden pimeyteen ja tuiskuun juoksemaan?
Mitä ajatuksia näistä herää sinulle?
