Tiedätkö, miten opit juoksemaan kovaa poluilla? Juoksemalla kovaa poluilla. No, minä en ole juossut, ja sain huomata sen eilisellä Bodom Traililla. 😀
Bodom Trailin 21 km matka oli ensimmäinen lappujuoksuni sitten syyskuun 2020 Nuuksio Classic Ultran. Tuntui tosi hienolta päästä starttaamaan livekisassa.
En jännittänyt kisaa juurikaan etukäteen, koska minulla ei ollut kisaan muita tavoitteita kuin oma hyvä suoritus ja hyvävoimainen juoksu. Pasi-valmentajan kanssa olimme etukäteen sopineet, että en juokse Bodomia maksimisuorituksena. En halunnut mennä juoksemaan kieli vyön alla eikä all out -raasto muutenkaan tukisi tämänhetkistä juoksuharjoitteluani.
Kisareitti oli tuttu kahdelta aiemmalta osallistumiseltani ja tiesin etenkin toisen kierroksen (viimeiset 9 km) rankaksi. Arvelin, että loppuaikani olisi 2 h 40 min paikkeilla.
Pakkasin juoksuliiviin eväiksi yhteensä litran elektrolyyttijuomaa ja vettä, kaksi energiageeliä ja merisuolaa. Päälläni oli lyhyet juoksutrikoot ja hihaton toppi ja jalassa VJ XTRM -polkukengät. XTRM:issä on hyvät nappulat pohjassa ja niissä on hyvä pito kallioilla ja liukkaammilla osuuksilla.
Ennen starttia ehdin lämmitellä ja käydä pari kertaa vessassa. Koronarajoitusten vuoksi osallistujat jaettiin 50 hengen lähtökarsinoihin ja jättäydyin itse viimeiseen lähtöryhmään. Kisalähtöjä oli myös perjantai-iltana ja lauantaiaamuna – järjestäjille toki raskasta jakaa kisa noin pitkälle aikavälille. Mutta juoksijan kannalta tämä oli erinomaista, kun sai juosta omaa vauhtia ilman ruuhkia.
Polkujuoksu on eri laji
Juoksijat päästettiin matkaan 10 hengen ryhmissä. Alussa on muutaman sadan metrin tieosuus, jonka jälkeen siirrytään polulle.
Vaikka juoksen paljon poluilla, ensimmäisillä kilometreillä oli jotenkin yllättävää, että poluillahan pitää nostella jalkoja, jotta ei kompastu mihinkään 😀. En ole tehnyt tänä vuonna ollenkaan kovavauhtisia treenejä poluilla, ainoastaan maantiellä ja radalla. Sain taas huomata, että polkujuoksu on tosiaan ihan oma lajinsa!
Juoksualustaan keskittymisen lisäksi pitää keskittyä reitillä pysymiseen. Polkujuoksukisa on kokonaisvaltainen mindfulness-elämys – ei siinä ennätä ajatella mitään muuta ja jos ajattelee, niin helposti alkaa kompuroida tai eksyy reitiltä.
Muutaman kilometrin juostuani pääsin hyvään flow’hun ja juoksu alkoi kulkea. Kuulostelin kehon tuntemuksia ja kurkin välillä sykkeitä. 156-162 syke hyvä, 167-170 syke huono. Jälkimmäisillä himmasin juoksuvauhtia, jotta syke laski lähemmäs vk1-aluetta. (Aerobinen kynnykseni on 148 paikkeilla, joskaan minulla ei ole tästä aivan tuoretta laktaattitestitulosta.)
Keskityin juomaan säännöllisesti ja otin pari kertaa merisuolaa. Kisan jälkeen minulla oli kasvot ihan suolassa, joten nestetasapainon kannalta oli varmasti hyvä ratkaisu ottaa lisäsuolaa. Geelit otin 45 ja 90 min kohdalla ja vähän harmittelin, kun otin niin niukasti energiaa mukaan. Mutta hyvin pärjäsin noillakin.
Bodomilla ensimmäinen kierros on 12 km, jonka jälkeen jatketaan toiselle, 9 km mittaiselle kierrokselle. Ensimmäiseltä kierrokselta maalialueelle saapuessani juoksin vahingossa maalikarsinaan ja maaliviivan yli! Minut kuulutettiin maaliin ja siirryin äkkiä opastenauhan ali toisen kierroksen reitille. Onneksi sain harhailustani huolimatta oikean loppuajan.
Toisella kierroksella on mutaosuuksia, kaatuneita puita, haastavia polkupätkiä ja kiitettävästi korkeuseroa. Ensimmäisen, helpomman kierroksen keskivauhtini oli 7:15 min/km ja toisen kierroksen 7:43 min/km, mikä kuvaa hyvin toisen kierroksen vaativuutta.
Jaksoin kuitenkin loppuun asti hyvin ja tulin hyvävoimaisena maaliin, eli tavoitteeni täyttyi. Loppuaikani oli 2:35 ja keskisyke 163. Oli hienoa juosta ja kaikkiaan reitti oli aiempiin mutaralleihin verrattuna hyvässä kunnossa. Maalissa oli huikeat huoltotarjoilut, ehkä parhaat ikinä!
Voimaa ja hermotusta
Eniten jäin kisan jälkeen miettimään, miten kehittyä nopeammaksi poluilla. Polkujuoksussa tarvitaan hyvää kestävyyttä, hapenottokykyä, nesteen ja energian imeytymistä, lihaskuntoa ja jalkojen hermotusta. Kestävyys, hapenotto ja energiat toimivat tällä kertaa hyvin, mutta ylämäkivoimaa ja jalkojen hermotusta kehittämällä saisin varmaan muutaman minuutin pois loppuajasta.
Nyt kisareitin ylämäet olivat aika hapottavia ja välillä kävelin niitä ylös etureisiin nojautuen. Alamäissä pärjäsin melko hyvin ja sain monessa kohdassa kanssajuoksijoiden selkiä napsittua.
Hyvä hermotus auttaisi varmasti jalkojen reagointikykyyn, jolloin jalat tottelisivat paremmin ja teknisillä poluilla juokseminen helpottuisi. Tätä ajatellen olisi hyvä tehdä välillä vauhtiharjoituksia nimenomaan poluilla. Ratatreeni ei kehitä polkujuoksutaitoa.
Nyt kevään aikana minun ei ole ollut tarkoituskaan parantaa polkujuoksuvauhtiani eikä siinä mielessä jäänyt mitään hampaankoloon. Pohdin kuitenkin aina mielelläni, mikä suorituksessa jää kiikastamaan, jos joskus vaikkapa innostun parantamaan lyhyempien kisamatkojen aikaa. Poluilla tavoitteeni ovat ensisijaisesti pidemmillä matkoilla, mutta niissäkin tarvitaan hyvää juoksutekniikkaa ja suoritusreserviä.
Kiitos vielä Bodom Trailin kisaorganisaatiolle upeista järjestelyistä ja ainutlaatuisesta tunnelmasta kisassa!