Ajattelin tämän vuoden (lyhyen) kisakauteni päättyvän Nuuksio Classicin ultramatkaan. Ehdin kuitenkin tuskin päästä uudelleen liikkeelle ultran jälkeen (kirjaimellisesti!), kun jossain mielen sopukoissa alkoi kyteä ajatus maratonista vielä tälle vuodelle.
Olen vuodesta 2014 lähtien juossut vähintään yhden maratonin joka vuosi. Olen juossut yhteensä 12 maratonia, joista ensimmäisen Tukholmassa vuonna 2011 ja viimeisimmän vuosi sitten syyskuussa Tallinnassa. Ennätykseni olen juossut Marrakechin maratonilla tammikuussa 2018 (3:45).
Tänä vuonna päätavoitteeni oli polku-ultralla ja olen sen mukaisesti juossut mahdollisimman paljon poluilla. Kisan jälkeen minulle iski kuitenkin valtava sileällä ja avarissa maisemissa juoksemisen kaipuu!
Tällaisina hetkinä olen onnellinen, että olen juoksun sekakäyttäjä. Juoksen mielelläni sekä poluilla että asfaltilla ja välillä hurahdan pahemmin polkujuoksuun, välillä sileällä juoksemiseen. Jos jompikumpi alkaa kyllästyttää, vaihdan alustaa.
Toisaalta sekä poluilla että asfaltilla juokseminen on pitänyt rasitusvammat poissa. Pidemmän päälle pelkällä asfaltilla juokseminen olisi aika kuormittavaa keholle.
Kaarinan syysmaratonille
Tuumasta toimeen ja juoksukalenteria selaamaan. Kaarinan syysmaraton olisi juuri lokakuun lopussa, ja kun juoksukaveri Sanna oli vielä helppo houkutella mukaan kisareissulle, ei muuta kuin ilmoa sisään.
Nyt maratoniin on siis tasan neljä viikkoa aikaa. Suuria ihmeitä en tässä ajassa ehdi tehdä maratonkunnon eteen. Lisäksi täytyy muistaa, että Nuuksion ultrasta on kulunut vasta kolme viikkoa, joten siitäkin palautuminen on vielä vähän kesken.
Pari asfalttipitkistä ja vetotreeniä ehdin hyvin tehdä ennen maratonia. Torstaina kävin jo tekemässä 3×5 min vedot ulkoradalla ja huomenna sunnuntaina juoksen parin tunnin pitkiksen, ensimmäisen pitkiksen ultran jälkeen. Katsotaan, miltä pidemmän juoksulenkin tekeminen silloin tuntuu!
Ostin itselleni myös uuden polkupyörän, gravelin, jolla olen jo tehnyt pari kivaa pyörälenkkiä. Lisäksi olen aloitellut salitreeniä ja käynyt kiipeilemässä.
Maratonille minulla ei ole muita tavoitteita kuin juosta kisa hyvällä fiiliksellä ja päästä maaliin. Todennäköisesti en keventele erityisen paljon maratonia varten, sillä kyseessä on kuitenkin eräänlainen välikisa. Tuntuu kivalta, ettei Nuuksion jälkeen tullut minkäänlaista post-ultra bluesia, vaan pikemminkin jäi nälkää vielä yhteen pidempään kisasuoritukseen.
Nautitaan syysauringosta, tämä on paras vuodenaika!