Hei juoksukaverini!
Anteeksi kun en ole kirjoittanut sinulle pitkään aikaan. Viime syksy toi mukanaan työrintamalla isoja uusia kuvioita ja kun edellisestä blogitekstistä oli kulunut aikaa ensin pari kuukautta, sitten neljä kuukautta, sitten puoli vuotta, niin oli vaikeaa palata takaisin kirjoittamisen pariin.
Juoksijana ehkä ymmärrät tämän – jos harrastuksesta tulee joskus taukoa, huomaa, että ilmankin pärjää, vaikka elämä onkin silloin monin verroin tyhjempää.
Viime kevät toi puolestaan mukanaan paitsi lisää työkiireitä, myös takareisivamman hiihtoladulla kaatumisesta ja sen perään koronan. Ei tuntunut siltä, että olisi mitään bloggaamisen arvoista.
Mutta nyt olen päässyt jälleen juoksutreeniin kiinni! Kesäloma on alkanut ja olen täynnä uutta motivaatiota juoksuun. Toukokuussa pääsin aloittamaan juoksuvalmennuksessa, tavoitteena Brysselin maraton lokakuun alussa.
Miten sinun juoksutreenisi ovat sujuneet?
Loppuvuoden 2021 juoksukisat
Viime syksynä Paavo Nurmi Marathonin jälkeen juoksin vielä lokakuussa Lissabonin maratonin, johon minun piti alun perin osallistua jo kirottuna k-vuonna 2020. Lissabonin maratonille minulla ei ollut muita tavoitteita kuin nauttia kansainvälisestä kisafiiliksestä ja reitistä, jota on tituleerattu yhdeksi maailman kauneimmista. Reitti kulki Atlantin rannikkoa pitkin Cascaisista Lissaboniin.
No, 42 kilometrin juokseminen ei ole ikinä läpihuutojuttu ja olihan se taas vähän taistelua! Minulla oli poikkeuksellisesti juomaliivi mukana ja jo alkumatkasta toisesta lötköpullosta hajosi korkki. Kokonaisuudessaan juoksu kulki melko mukavasti ja ylämäetkin rallattelin ylös, mutta loppumatkasta vatsa meni ihan kuralle.
Yleensä minulla on ollut kisoissa rautavatsa ja olen voinut juoda surutta kaikenlaisia urheilujuomia, mutta ehkä ikä tekee tässäkin tepposet. Jatkossa joudun kenties olemaan vähän tarkempi järjestäjien urheilujuomien suhteen. Vatsaongelmista huolimatta pääsin maaliin loppuajassa 4:21, kisan keskisykkeen ollessa 160.
Marraskuussa juoksin yllätysjuoksuna vielä ultran. Suoritin Nummela Backyard Ultrassa täydet 12 kierrosta eli reilut 80 km. Nummelan Backyard oli ihan huippu! Pieni lämminhenkinen tapahtuma ja mahtavat tarjoilut, kuten ultrilla usein. Marraskuun loppu näytti parhaita puoliaan, sää oli kuulas ja aurinkoinen.
Backyard Ultran ideana on juosta 6,7 km luuppia ja startti uudelle kierrokselle tapahtuu aina tasatunnein. Oikea backyard-kisa juostaan last man standing -idealla eli niin monta kierrosta, kunnes enää yksi juoksija on jäljellä.
Nummelan kisa oli mini-backyard eli siinä sai juosta vapaavalintaisen määrän kierroksia ja enintään 12. Itse menin kisaan ilman mitään ennakko-odotuksia. En osannut yhtään arvioida etukäteen, millaiseksi juoksuvauhti asettuisi ja miltä tuntuisi startata uudelle kierrokselle aina tasatunnein. Mutta sehän meni hyvin! En oikeastaan keksinyt yhtään syytä keskeyttää ja siksi tuli juostua kellon ympäri. 😀 (Jos haluat lukea tarkemman kisakertomuksen, tsekkaa Instagram-postaukseni täältä).
150 treenituntia
Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana olen viettänyt pyöreät 150 tuntia treenien parissa. Olen juossut tänä aikana kevään vastoinkäymisten vuoksi tavallista vähemmän (noin 630 km), mutta nyt treenimäärät ja kunto ovat mukavasti kasvussa.
Juuri nyt tuntuu siltä, että voisin juosta enemmänkin, joten todennäköisesti juoksuohjelma on oikein hyvässä tasapainossa. Malttia, malttia…
Kiitos kun jaksoit lukea kuulumiseni – yritän taas kirjoittaa vähän ahkerammin! Ihan siksikin, että blogi toimii hyvänä päiväkirjana juoksukuulumisille. Oma muistini näet pätkii joskus aika paljon. Blogin mukaan juoksin viime vuonna esimerkiksi Bodom Trailin, eikä minulla ole mitään muistikuvaa tästä 😀. Siksi on hyvä olla oma blogi.