Perjantaina pääsin avaamaan tämän vuoden kisakalenterini Keuruun Yömaratonin puolimaratonilla. Tämä oli kaikkiaan 26. puolimaratonini ja lisäksi sain uuden juoksupaikkakunnan listaan. Keuruun yömaratonin reitti on yksi näteimmistä kisareiteistä, joilla olen koskaan juossut!
Olin saanut Pasi-valmentajalta tarkat speksit puolikkaan juoksemiseen. Tarkoitus oli juosta puolikas kiihtyvällä vauhdinjaolla, minkä tiesin normaalisti olevan itselleni vaikeaa. Yleensä ampaisen puolimaratonilla heti alussa vauhtikestävyyssykkeille ja juoksen kestävyyteni reunamilla.
Nyt olin psyykannut itseni noudattamaan Pasin ohjeita. Tarkoitus oli juosta ensimmäiset 3 kilometriä pk1-alueella eli alle 140 sykkeellä, seuraavat 7 km pk2-alueella eli alle 150 sykkeellä, seuraavat 7 km vk1-alueella eli noin 150-165 ja loput 4 km vk2-alueella.
Perjantaina ajelin nuorison kanssa Kirkkonummelta Keuruulle ja tapasin siellä ystäväni Outin. Kisastartti oli klo 20 ja kävimme ennen kisaa syömässä mainiot pastat Bistro Otossa (onneksi meille myytiin lastenannokset!). Ateria meni sen verran myöhäiseen, että jännitimme hieman, ehtiikö ruoka laskeutua ennen juoksua.
Kisasää oli oikein kiva – aika lämmin, mutta ei tukala. Olin yrittänyt juoda hieman enemmän päivän aikana ja ennen starttia otin yhden suolatabletin. Otin mukaan kaksi energiageeliä.
Vauhtia ja vaaratilanteita
Lähtölaukauksesta matkaan! Seurailin sykkeitä kellosta ja eiväthän ne mitenkään pysyneet pk1-alueella. Olisi varmaan pitänyt laittaa kävelyksi, mutta ei kävely oikein mahdu kisamoodiin. Siispä tyydyin pitämään sykkeet alussa alle 150:n eli peruskestävyysalueella. Kävelin loivimmatkin ylämäet ja otin vauhdista napsuja pois, jos sykkeet uhkasivat karata.
Reitti kierteli kauniilla puistoalueella ja Kurkisaaren silta oli mykistävän kaunis.
Kolmen kilometrin tultua täyteen annoin sykkeen nousta hieman päälle 150. Vauhti ei noussut mainittavasti, mutta se oli ok. Minulla ei ollut kiire maaliin ja juoksijoita oli sekä edessä että takana. Ensimmäinen huolto tuli noin 4 km kohdalla ja join mukillisen urheilujuomaa ja vettä.
Sitten tuli suoraa loivaa maantieosuutta. Juoksu tuntui mukavalta. Suunnilleen kuuden kilometrin kohdalla maantiellä vastaan tuli iso bussi ja katsoin, että kylläpä bussi ajaakin läheltä eikä aio väistää yhtään. Kaiken kukkuraksi bussi tööttäsi kovaan ääneen juuri kohdallani, vaikka juoksin jo valmiiksi tienpenkassa. Säikähdin tietenkin ja hämmennyin myös aika lailla.
Bussissa luki erään matkailuyhdistyksen nimi, jota en nyt viitsi tässä jakaa. Tämä oli törkeää liikennekäyttäytymistä bussikuskilta. Läheltä ajaminen 60 km nopeusrajoitustiellä ja tööttääminen kisaajan kohdalla aiheuttaa turhan vaaratilanteen. Bussilla olisi ollut todellakin hyvin tilaa hieman väistää.
Toinen huoltopiste oli 7 km kohdalla ja otin siinä geelin. Geelistä tuli ohimeneväksi hetkeksi hieman etova olo, joka onneksi hävisi saman tien.
Toiselle kierrokselle ja maaliin
Kymppi täyteen ja puolimaratonin toiselle kierrokselle. Taas annoin itseni juosta hieman kovempaa, ja otin ohjenuoraksi pitää sykkeet alle 160:ssä.
Tunnustelin vasenta jalkaa, johon olin saanut takareiden osarepeämän 3,5 kk aiemmin. Jalka tuntui vähän hassulta. Askel oli aavistuksen löysä – jalan hermotus ei selkeästi ollut vielä ennallaan. Mutta erityisiä ongelmia ei ollut eikä mitään kipuja, joten annoin mennä.
Kilometrit vähenivät ja juoksin pitkän matkaa erään maratoonarin kanssa rinta rinnan. Oli kiva juosta samaa tahtia, vaikkemme puhuneet toisillemme mitään. Kumpikin keskittyi omaan suoritukseen. Otin joka juomapisteellä vettä tai urheilujuomaa ja viimeisessä huollossa toisen geelin.
17 km kohdalla annoin sykkeiden mennä vk2-alueelle. Ystäväni Outi oli tullut jo tovi sitten maaliin ikäsarjan ykkösenä ja kannusti minua kovaan ääneen, johon minä vain vastasin hänelle ”Hiljaa!”. Onneksi ystävä tuntee minut hyvin ja sai komennostani vain lisää vettä kannustusmyllyyn 😀.
Urheilukentän loppusuoralla en saanut itsestäni irti enää yhtään lisää vauhtia. Loppuaikani oli 2:12 – sileän puolikkaistani kaikkien aikojen toiseksi huonoin (huonompi on ollut vain ensimmäinen puolimaratonini HCR:llä vuonna 2002), mutta olin tosi tyytyväinen kisaan. Juoksu oli koko ajan hallinnassa, nesteet ja energiat menivät nappiin, ja jalka kesti testijuoksun hyvin.
Tämä oli myös ensimmäinen puolimaraton, jonka juoksin ihan oikeasti kiihtyvänä: ensimmäisen puoliskon keskivauhti oli 6:36 min/km ja toisen 6:00 min/km. Koko kisan keskisyke oli 158.
Kisan jälkeen saimme maittavan keittoaterian ja juttelimme kisasta. Kaikkiaan onnistunut puolimaraton ja ihana tapahtuma – suosittelen lämpimästi osallistumaan!
