Viime lauantaina olin Nuuksiossa yöjuoksulla! Juoksu oli Facebookin Wäikola Trails -ryhmän järjestämä yhteislenkki.
Koko kesäyön lenkki oli 50 km, mutta juoksimme Minnan kanssa lenkin lyhennettynä versiona, jolloin lenkille tuli mittaa 34 km. Lauri oli suunnitellut juoksureitin ja järjestänyt huoltopisteen Salmeen 16 km kohdalle. Solvallassa oli toinen, Jounin järjestämä huoltopiste, jonne sitkeimmät juoksijat jatkoivat.
Juoksua oli tiedossa useampi tunti, joten otin normipitkistä enemmän eväitä mukaan. Pakkasin juoksuliiviin lötköpulloihin litran urheilujuomaa, puoli litraa elektrolyyttijuomaa, kaksi pakettia Noshtin vauhtikarkkeja, kaksi energiageeliä, kaksi energiapatukkaa ja merisuolaa. Lisäksi minulla oli mukana energiajuomajauhetta vielä 1,5 litraan valmista juomaa ja elektrolyyttitabletteja.
Lauri oli laittanut reitin etukäteen Facebookiin. Vesipisteet olivat 34 km reitillämme Kattilassa ja Salmessa, joten veden riittävyydestä ei tarvinnut huolehtia. On kyllä luksusta, että retkeilijä voi täyttää juomapullonsa ilmaiseksi raikkaalla vedellä!
Auringonlasku, kiiltomato ja yöuinti
Starttasimme yöjuoksulle klo 22 Valklammentien parkkipaikalta. Päivä oli ollut helteinen ja yhteislenkin lähdönkin aikaan oli vielä +23 astetta lämmintä.
Lähdimme reippaan tuntuisesti liikkeelle, vaikka Polarin statsien mukaan kilometrivauhti ei ollut erityisen kova. En ollut pitkään aikaan ollut isommilla yhteislenkeillä (meitä oli 15), ja ehkä vauhti tuntui reippaalta siksi, ettei itse ollut vauhdinpitäjä.
Pian pääsin kuitenkin hyvään juoksuvireeseen, kun keho lämpeni nopeasti helteisessä kesäillassa. Ensimmäinen elämys koitti heti Klassarinkallion päällä, kun saimme ihailla upeaa auringonlaskua.
Klassarinkalliolta reitti jatkui neulaspolulla ja hiekkatiellä. Hiekkatie oli aika kumpuilevaa ja välillä mietin, onko juoksuvauhti minulle liian kova. Olen juossut poluilla vain kevyitä lenkkejä (viikon takaista Bodom Trailia lukuun ottamatta). Nyt sain jaloille kaivattua erilaista ärsykettä.
Juoksimme pohjoiseen kohti Salmea, minulle tuttua reittiä. Iso-Parikkaan vesirajan polku oli tosi teknistä ja kiipesimme ylös jyrkkää kallionrinnettä ihailemaan maisemia. Ilta alkoi kääntyä yöksi ja kun matka jatkui, näin varvikossa kiiltomadon!
Iso-Parikkaan pohjoisosassa pysähdyimme virkistävälle yöuinnille ja jatkoimme kohti Salmea, jossa olimme puoli yhden maissa. Otsalamput oli jo kaivettu esiin. Söimme Salmen päällä (16 km täynnä) Laurin järjestämät eväät, ja matka jatkui hiekkatietä etelään päin.
Sitten sitä hiekkatietä riittikin. Pikku-Parikkaan rannalta näimme upean oranssin kuun ja jonkin ajan kuluttua metsä vaihtui maalaismaisemiksi. Pysähdyimme maalaistielle kuuntelemaan Laurin laulua.
Uusi aamu
26 kilometrin kohdalla, Iso-Antiaksen rannalla, jollakulla oli telttabileet. Erkanimme Minnan kanssa muusta porukasta ja jatkoimme matkaa kaksin kohti lähtöpaikkaa Valklammentietä. Juoksu kulki hyvin ja join ja söin säännöllisesti. Vaikka olin käytännössä niin sanotusti samoilla silmillä liikenteessä, ei väsyttänyt yhtään!
Haukkalammen pohjoispuolella reitti vaihtui taas tuttuakin tutummaksi. Suuntasimme kohti Vähä-Holman kallioista rantaa. Uusi aamu valkeni ja saatoimme luopua otsalampuista. Kaikkien yöjuoksujen hienoin hetki on kyllä auringonnousu ja uuden päivän alku! Sitä kokemusta suosittelen kaikille juoksijoille, jos vain suinkin mahdollista.
Jaloissa alkoi jo painaa, mutta se ei haitannut. Oli hyvä palautella mieleen näin kaksi kuukautta ennen Paavo Nurmi Marathonia, miltä tuntuu kun jalkoja jomottaa kisan loppupuolella.
Lopulta olimme takaisin lähtöpaikalla klo 3:45 ja oli jo aivan valoisaa. Juostuja kilometrejä tuli 34 km. Tästä lenkistä riittää fiilisteltävää pitkäksi aikaa!
