Vuosi vaihtui ja edellisestä blogipäivityksestä pääsi kulumaan luvattoman kauan. 4.11. juoksemani Joensuu Night Runin (epäonnistumisen) jälkeen päätin viettää kunnollisen ylimenokauden, mikä tarkoitti juoksua silloin kun huvittaa, muita liikuntalajeja ja motivaation hakemista uuteen treenikauteen. Lisäksi loppuvuoteen osui tähänastisen työelämäni jäätävin työputki, joten blogille ei kerta kaikkiaan riittänyt aikaa eikä energiaa.
Joensuun kisan jälkeen aloittelin juoksua hissukseen. Ensimmäisellä viikolla juoksin kevyesti 10 km, toisella viikolla 15 km ja kolmannella viikolla 30 km.
Marraskuun viimeisenä lauantaina kävin myös Lohjan talvijuoksussa. Joensuun ultrasta oli vain kolme viikkoa, joten lähdin hakemaan Lohjalta lähinnä henkilökohtaista benchmarkia. Sain kuitenkin juostua kelpo kympin vähän alle 51 minuuttiin. Siis maksimisuorituksena tietty, mutta olin tosi tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Ja kymppi on kyllä hirveä matka ihan joka kerta! 😀
Joulukuussa oli tarkoitus keskittyä lihaskunnon parantamiseen, mutta ihan vielä en saanut punttitreeniä säännölliseksi osaksi viikko-ohjelmaa. Salille on vaikea mennä aamuisin ja työpäivän jälkeen menen monesti mieluummin suoraan kotiin kuin jään kaupunkiin punttisalille.
Joogaa sen sijaan harrastin jopa kerran viikossa. Menin jälleen Helsingin Astangajoogakoulun tunneille. Vaikka olen ihan noviisi, mitä keskittyneeseen joogaamiseen tulee, huomasin edistyväni lajissa lyhyessäkin ajassa. Lisäksi aloitimme nuoremman tyttären kanssa uuden yhteisen harrastuksen, seinäkiipeilyn!
Ja vaikka olin joulukuussa hukkua töihin, juoksua kertyi mukavat 180 km. Otin kilometrien kerryttämiseen konkreettisen tavoitteen, kun päätin juosta 2500 km täyteen vuodelle 2017. Raja ylittyi uudenvuodenaattona Oulussa Ruskotunturia tunkatessa (tuo mäkitreeni oli muuten ihan mahtava!). Viime vuoden kilometrisaldoksi tuli 2501 km. Ei yhtään liikaa yli 2500:n 🙂
Ylimenokausi ja juoksun leppoistaminen vähäksi aikaa tuli todella tarpeeseen, ja nyt tuntuu että treenaan taas uudella innolla. Lauantaina 6.1. olin taas Lohjan talvijuoksussa ja pää kesti kamalan runttaamisen, kymppi meni anakynnyksellä loppuaikaan 49:31. En vaan vieläkään tiedä, onko muuta tapaa juosta kymppi kuin runttaamalla! ’Rennonkovaa’ kun ei kuulu kisasanastooni…
Kymppiä seuraavana päivänä kävin sitten kylmässä ja aurinkoisessa talvisäässä pitkällä pitkiksellä. Raskas lenkkihän se tietenkin oli edellispäiväisen maksimivedon jälkeen. Lähdin jo aamulla puoli yhdeksän aikaan matkaan.
20 minuutin köpöttelyn jälkeen olin vähällä kääntyä takaisin kotiin, mutta jatkoin hissukseen hiljaisissa maalais- ja metsämaisemissa. Kotikulmien juoksureitit ovat melko mäkisiä ja joudun paljolti kävelemään ylämäet, jotta sykkeet pysyvät aisoissa. Sain pitkisteltyä 24 km, aikaa meni 2:50 ja keskisyke oli 134. Onnellinen!
Nyt treenit jatkuvat aktiivisena ja kohta saakin ruveta keventelemään, sillä kovasti odotettu Marokon matka ja Marrakechin maraton on tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Siis ihan kohta!
Mukavasti kirjoitettu! Kokeile kymppiä ensi kerralla niin, että pakotat itsellesi hitaamman ensimmäisen vitosen. Rautainen fiilis kiihdytellä loppua kohti ja voi olla treenin kannalta hyödyllisempi. Itse onnistuin tuossa vasta ties monennellako kerralla, mutta kyllä oli maalissa makeaa vettä suu täynnä 😊
Moi Sami, ja kiitos kommentistasi! Hyvä idea juosta kisakymppi kiihtyvästi, on varmasti tosiaan treenin kannalta parempi vaihtoehto. Maaliskuussa on viimeinen Lohjan talvijuoksu, taidanpa kokeilla siellä 🙂