Juoksijalla on hyvä olla jokin oheislaji monipuolisen treenin varmistamiseksi ja rasitusvammojen välttämiseksi. Itse olen löytänyt oheislajiksi pyöräilyn. Pyöräily on ollut minulle erityisen tärkeää tänä keväänä, kun sain kevättalvella takareiteen vamman enkä päässyt kuntoutusvaiheessa juoksemaan kovin paljon. Pyöräilyä jalka kesti ongelmitta ja sain tehtyä peruskestävyystreenejä fillarilla.
Erityisesti hellekeleillä pyöräily on ihan paras laji. Meno ei ole niin tukalaa kuin juostessa ja pyöräilyyn suorastaan kuuluu pysähtyä kahviloihin tai kyläkauppoihin jäätelötauoille.
Pääsin kokemaan kunnon hellelenkin Ahvenanmaalla, jossa mökkeilimme viikon perheen kanssa. Tämä oli ensimmäinen mökkiloma, jossa minulla oli oma polkupyörä mukana.
Suunnitelmissani oli vähintään yksi pidempi pyörälenkki. Halusin ehdottomasti päästä kokemaan Ahvenanmaan kuuluisat pyöräreitit. Olin ollut kerran aiemmin Ahvenanmaalla pyöräilemässä, puolison kanssa vuonna 2003. Siis heti 19 vuoden päästä uusi pyöräretki!
Pyörälenkkipäiväkseni osui torstai, joka oli tietenkin koko mökkiviikon kuumin päivä. En kauheasti pidä helteestä, mutta olen aina ajatellut, että mikään sää ei estä treenaamistani. Voihan kisapäivänäkin olla millainen sää hyvänsä. Ja monesti on ollutkin – tulee mieleen parikin juoksutapahtumaa, jolloin olen ollut helteen vuoksi lähellä katkeamista.
Juomaa, suolaa, taukoja
No, tällä pyörälenkillä +27 ja auringonpaahde pilvettömältä taivaalta meinasi olla minulle liikaa. Keli vaati erityistä huomiota nesteytykseen, suolansaantiin ja tauotukseen.
Lähdin pyöräilemään puolenpäivän aikaan (tietenkin päivän kuumimpaan aikaan!) Godbystä, jonne olimme ajaneet perheen kanssa ruokaostoksille. Ajoin ensin pohjoiseen Getan suuntaan.
Heti reissun alussa sain huomata, että Ahvenanmaa on tosiaan pyöräilijän paratiisi. Pyöräteitä ja leveitä pyöräkaistoja riittää, ja ahvenanmaalaiset autot ohittavat pyöräilijät reilun etäisyyden päästä (joillakin mannersuomalaisilla on tässä vielä opeteltavaa). Monissa kohdissa pyöräilijät opastetaan tienviitoilla idyllisille maalaisteille, joilla on vähemmän autoliikennettä.
Mukanani oli 1,25 l urheilujuomaa ja vettä, yksi paketti Noshtin vauhtikarkkeja, pari geeliä ja suolatabletteja. Otin tavoitteeksi juoda vähintään 0,5 litraa tunnissa ja jo ennen matkaan lähtöä otin yhden suolatabletin.
Pyöräily Godbystä Getaan kesti tunnin, ja Getassa kävin kyläkaupassa hakemassa evästä. Getasta kulkee pyörälautta Skarpnåtöön kerran päivässä ja tiesin sen jo menneen, mutta kysyin toiveikkaana kassahenkilöltä, menisikö tänään vielä muita pyörälauttoja. Ei mennyt, joten pyöräilisin Getasta samaa reittiä etelän suuntaan. Istuskelin varjossa ja pidin kunnon tauon.
Tauon jälkeen jatkoin matkaa ja iltapäivän paahde alkoi olla armoton. Olin pyöräillyt kyläkauppatauon jälkeen vasta varttitunnin, kun vastaan tuli viehättävä, jo menomatkalla bongaamani maatilakahvila, Grannas Bistro. Päätin pistäytyä kahvilassa, sillä minulla ei ollut kiire ja matkaa takaisin mökille oli vielä melkein 50 km.
Kahvila myy oman tilan omenoista tehtyjä mehuja ja leivonnaisia sekä lounasta. Kannattaa ehdottomasti käydä täällä, jos liikut Ahvenanmaalla! Otin omenapiirakan ja cokiksen ja viestailin omalle pyöräreissulleen lähtevän ystävän kanssa. Jälkeenpäin tuumin, että onneksi pysähdyin täällä, sillä tulevalla tieosuudella ei ollut pitkään aikaan kauppoja tai kahviloita.
Jatkoin matkaa pienempää tietä kohti Eckeröä. Välillä sai puskea pitkää loivaa ylämäkeä ylös, jota onneksi seurasi aina alamäki. Pyöräillessä tulee havainnoitua isoja ja pieniä juttuja ympäristöstä. Näin muun muassa erikoisen lauman ihan valkoisia lehmiä, joita en kuitenkaan malttanut pysähtyä kuvaamaan.
Tärkeä kokemus hellelenkistä
Alkoi taas olla kuuma ja varjopaikkoja oli vähän. Päätin ajaa puoli tuntia ja pitää tauon. Huilaamiseen löytyikin vanhan maitolaiturin tyyppinen bussipysäkki. Join lämmennyttä vettä sinnikkäästi ja otin suolatabletin, joka oli kyllä vähän vaikea saada alas.
Olin tehnyt matkaa noin 40 km ja tiesin, että suunnilleen samanmoinen matka olisi vielä edessä. Päätin, että pidän niin paljon taukoja varjossa kuin vain tilanne vaatii. Taas 10 km eteenpäin ja bussipysäkkitauko vauhtikarkin kera. Loppumatkasta pysähdyin vielä pari kertaa.
Lopulta pääsin hyvävoimaisena mökille – 78 km hellelenkki tehty! Koko reissuun meni aikaa peräti 5 h 15 min, josta pyöräilyaikaa oli 3,5 tuntia. Taukoihin meni siis yhteensä melkein kaksi tuntia. Mutta tauot ja huolellinen nesteytys kannattivat. Vaikka vietin useamman tunnin auringonpaahteessa pyöräillen, en saanut nestehukkaa tai lievääkään päänsärkyä, jonka olen joskus saanut helletreenin jälkeen.
Sain pyörälenkistä onnistuneen testin helteellä treenaamisessa. Helle kuulemma parantaa suorituskykyä ja sain taas lisää oppia siitä, mikä minulla toimii helteellä ja pitkässä suorituksessa.
Ensi viikolle minulla on suunnitelmissa muutaman päivän pyöräreissu telttaillen. Tätä ajatellen oli hyvä saada kokemusta pidemmistä päivätaipaleista helteellä. Yön yli -reissussa mukaan tulevat tietysti vielä kantamukset, jolloin rasitustaso kasvaa. Pyöräretki mahdollisessa sateessa on sitten oma juttunsa, josta minulla ei ole vielä kokemusta.
