Viime viikonloppuna tein jotain ihan muuta kuin yleensä! Osallistuin mindfulness-kurssille. Kurssi oli kaksipäiväinen ja sen järjesti Center for Mindfulness Finland, Läsnäolon tilassa Etelä-Haagassa. Kouluttajana toimi mindfulness-pioneeri Leena Pennanen.
Mindfulness eli hyväksyvä, tietoinen läsnäolo tuli elämääni alun perin jo 2015, kun työterveyspsykologi suositteli mulle mindfulness-harjoitusten tekemistä lievästä uupumistilasta toipumiseen. Silloin mindfulnessista ei tullut pysyvää elämäntapaa, mutta tänä vuonna muistin menetelmän taas uudelleen.
Viimeiset pari vuotta olen ollut aika kovan kuormituksen alla, ja mielen rauhoittaminen ja hetkeen pysähtyminen on ollut yhä vaikeampaa. Elämässä on ollut myös paljon positiivista ja innostavaa, mutta ylikierrokset saavat helposti aikaan sen, että myös innostavista asioista tulee kuormittavia. Ja kun mieli väsyy, pienet murheet alkavat puolestaan saada suhteettoman suuren roolin ja vaikuttaa hyvinvointiin.
Henkisillä ylikierroksilla käyminen alkoi vuoden mittaan vaikuttaa yöuniin ja kun kesälomakaan ei tänä vuonna palauttanut odotetulla tavalla, päätin tehdä elämänmuutoksen. Enää en voisi paahtaa aamusta iltaan, vaan olisi pakko löytää keinoja rauhoittumiseen!
Latasin kännykkään maksullisen Headspace-sovelluksen, josta löytyy eri teemoihin painottuvia harjoituksia. Olen tehnyt 5-15 min mittaisia harjoituksia päivittäin, vaihtelevasti aamulla, työpäivän aikana ja iltaisin. Harjoitusten myötä kiinnostuin menetelmästä enemmän ja aloin kaivata syvällisempää valmennusta – siispä livekurssille.
Ja kurssi oli kyllä mahtava. Ulkopuolisille on ehkä vaikea selittää, mitä siellä tapahtui. Kyse ei ole mistään hihhulimantroista, vaan mielen harjoittamisesta sekä kehon ja mielen välisen yhteyden palauttamisesta. Harjoittelimme istumameditaation, joogameditaation ja kehomeditaation avulla ajatusten palauttamista nykyhetkeen, omaan kehoon ja hengitykseen. Keskustelimme myös paljon harjoitusten herättämistä kokemuksista. Itse huomasin viikonlopun mittaan, kuinka jopa puolen tunnin meditaatioharjoitukset tulivat viikonlopun aikana yhä helpommiksi.
Ilmapiiri kurssilaisten kesken oli varsin vapautunut, vaikka tapasimme toisemme vasta ensimmäistä kertaa kurssilla. Leena Pennanen oli tosi taitava ohjaaja ja loi omalla olemuksellaan ja pitkällä kokemuksellaan lämmintä ja luottamuksellista tunnelmaa. Viikonlopun jälkeen oloni oli tosi rentoutunut ja maanantaiaamu alkoi töissä ihan eri vireellä kuin yleensä, läsnäolevammin ja keskittyneemmin.
Mindfulnessin terveys- ja hyvinvointivaikutuksia on tutkittu paljon ja sen on todettu mm. vähentävän mielenterveyshäiriöitä, parantavan unen laatua ja keskittymiskykyä ja laskevan verenpainetta. Menetelmässä on minustakin vissi perä. Ainakin minulla suurin osa kokemastani stressistä aiheutuu joko menneiden tai tulevan murehtimisesta. Nykyhetkessä on harvoin mitään kovin stressaavaa, etenkin kun malttaa ottaa pienen hengähdystauon ja palauttaa sinkoilevan mielen takaisin kehoon ja hengitykseen. Sen jälkeen voi taas ajatella kirkkaammin.
Oma haasteeni on nyt tietysti jatkaa harjoittelua sinnikkäästi ja ottaa päivään edes lyhyt palauttava mindfulness-hetki, vaikka olisi kuinka kiire. Siinä en vielä onnistu kovin hyvin. Esimerkiksi eilen tiistaina oli todella hektinen työpäivä ja kävin illallakin vielä ihan kierroksilla. Kävin lenkillä, mutta sekään ei rauhoittanut mieltä.
Jostain syystä en kuitenkaan tehnyt mindfulness-harjoitusta – ja heräsin yöllä klo 03 valvomaan. Päivällä ja illalla koetut kierrokset ikään kuin nousivat yöllä pintaan. Mutta jatketaan harjoituksia. Koen ottaneeni omasta hyvinvoinnista huolehtimisessa jo ison askeleen, kun tunnistan nykyään ihan eri tavalla ne asiat, jotka edistävät palautumista ja rauhoittumista.
