Pikkuliten-juoksublogia kirjoittava ystäväni Poppis haastoi minut blogissaan pohtimaan, mikä minussa on kaunista. Kiitos Poppikselle haasteesta! Ja nyt puhutaan siis ulkonäöstä.
Kun alan miettiä omia kauniita piirteitäni, törmään heti aiheesta kirjoittamisen vaikeuteen. Otan selfieitä ja laitan itsestäni kuvia someen, mutta omien kauniiden puolien pohtiminen julkisesti tuntuu tahmealta.
Miksi minun on paljon helpompaa listata tyytymättömyyden aiheet omassa ulkonäössäni? Miksi on helppoa listata sata kaunista piirrettä omissa ystävissä, mutta omissa kauniissa puolissa lista jää tyngäksi?
Toisaalta ymmärrän, että kyse on vain harjoituksen puutteesta. Omien kauniiden puolien miettiminen on tärkeä harjoitus, jotta oppii ylipäätään suuntaamaan huomion kaikkeen hyvään ja kiitollisuudenaiheisiin omassa elämässä. Ne asiat vahvistuvat, joihin oma huomio ja energia kohdistuvat, ja se hiipuu, jonka jättää huomiotta.
Aika ajoin on hyvä pysähtyä miettimään, suuntaanko huomioni automaattisesti kielteisiin asioihin vai voisinko virittää hermoratojani uudelleen huomaamaan hyvän. Kielteisiin asioihin keskittymisestä on harvoin mitään hyötyä. Monesti miettii jälkeenpäin, että tulipa käytettyä aivan turhaa energiaa jonkun asian tuskailuun, josta olisin selvinnyt aivan yhtä hyvin vähemmällä murehtimisella.
Olen miettinyt omaa suhdetta ulkonäkööni kahden tyttären myötä. Minulla ei ollut nuorempana kovin hyvä itsetunto: olin luokan ainoa rillipää ja punastelin helposti.
Aikuisuuden koittaessa itsetunto-ongelmat kuitenkin vähenivät ja nykyään esimerkiksi esiinnyn paljon työkseni, mitä en olisi voinut kuvitellakaan kouluaikoina. Ulkonäköidentiteettini myös rakentuu vahvasti silmälaseille enkä varmaan osaisi olla mitään muuta kuin rillipää.
Itsetunnon osalta olen halunnut antaa tyttärilleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Kehun tyttäriäni kauniiksi, mutta vielä enemmän haluan kannustaa ja rohkaista heitä asioissa, jotka liittyvät kaikkeen muuhun kuin ulkonäköön. Haluan myös osoittaa tyttärilleni, että heidän arvonsa ei määräydy vain suoritusten ja koulumenestyksen kautta, vaan he ovat aina tärkeitä ja arvokkaita omina itsenään.
Lasten myötä olen myös tullut tarkaksi siinä, etten ikinä harmittele vaikkapa painoani heidän kuultensa. Haluan painottaa heille, että ulkonäköä paljon tärkeämpää on se, mitä terveellä ja hyvinvoivalla keholla pystyy tekemään.
Mikä minussa siis on kaunista?
Mutta nyt itse aiheeseen – mikä minussa on kaunista? Ensinnäkin silmien väri ja hymy. Minulla on vihreät silmät ja hymykuopat. Kaikkiaan uskon, että hymy kaunistaa jokaista.
Töissä eräs kollega on kommentoinut muutaman kerran, että minä se jaksan hymyillä, ja hän varmaan luulee, että olen aina hyvällä tuulella. No, en todellakaan ole, mutta kollegoille pyrin olemaan myönteinen ja meillä on työpaikalla huumorintajuinen ilmapiiri, joten aika paljon siellä hymyilyttääkin!
(Hymystä muuten sen verran, että Eliud Kipchogen juostessa maratonin 2 h alitusta muutama viikko sitten, selostajat mainitsivat, että Kipchoge hymyilee usein rankassa kisasuorituksessa. Hymy tuottaa kehoon kipua vähentäviä endorfiineja eivätkä aivot eivät erota, onko hymy aito vai keinotekoinen. Kannattaa siis hymyillä, ei vain kauneuden vuoksi!)
Pidän kauniina myös sopusuhtaista ylävartaloani, etenkin hartialinjaa, käsivarsia ja vyötäröä. (Sopusuhtaisen ylävartalon voi lukea rivien välistä myös päärynävartalona, mutta ei mennä siihen nyt 😊.) Minulla on aina ollut hoikka vyötärö ja jos vaan jaksan treenata, saan käsivarsiin yllättävänkin helposti lihasta.
Lopetin hiusteni värjäämisen muutama vuosi sitten noin 25 vuoden värjäämisen jälkeen ja pidän hiusteni omasta väristä. Hiukseni ovat ohuet, mutta hyvällä leikkauksella ne ovat hyvännäköiset. Vielä saan jännittää, olenko saanut äitini hiusgeenit – hän on 69-vuotias eikä hänellä ole yhtään harmaata hiusta!
Ihoni on myös melko kaunis ja yleensä hyvässä kunnossa, joskin olen myös kärsinyt ihottumasta siinä, missä on vihkisormuksen paikka. Kun iho kutisee ja punoittaa, ymmärtää taas, miten paljon arvostaa niinkin itsestään selvältä tuntuvaa asiaa kuin tervettä ihoa – ja terveyttä ylipäätään.
Mitä ajatuksia teksti herätti ja mikä sinussa on mielestäsi kaunista?
Voit seurata minua myös Instagramissa @anskukoli ja Facebookissa.
