Hyvinvointivalmennus saatu blogiyhteistyönä.
Viime syksynä kaipasin muutosta elämääni. Olin edellisinä kuukausina tehnyt paljon töitä ja treenannut aktiivisesti. Uusi työ oli valtavan innostavaa, mutta en osannut vetää rajoja työnteolle, etenkään ajatusten tasolla. Ajattelin työasioita usein aamusta iltaan ja kuormitin itseni siihen pisteeseen, että tilanne alkoi vähitellen vaikuttaa yöuniinkin.
Ajattelin, että kesäloma palauttaa, mutta tilanne keikahtikin päinvastaiseksi. Nukuin kesäloman jälkeen entistä huonommin, kunnes hakeuduin unilääkärille, menin mindfulness-kurssille enkä harrastanut mitään kuormittavaa liikuntaa yli kolmeen kuukauteen. Loppuvuotta kohti unet paranivat ja elvyin vähitellen omaksi itsekseni.
Ylikuormituksen vaara vaanii kuitenkin alati nurkan takana. Olen aina ollut suorituskeskeinen, ymmärtämättä sitä oikeastaan itse. Viime vuoden kokemus laittoi minut kuitenkin pohtimaan, millaista elämää oikeastaan haluan elää. En ainakaan halua palata takaisin siihen elämään, jossa suoritan aamusta iltaan enkä anna itselleni lupaa rentoutua.
Kuormitusta oli kasautunut monen vuoden ajalta ja käsitin, että uudenlaisen elämäntavan rakentaminen ei tapahtuisi käden käänteessä. Ystävien ja puolison kanssa näistä asioista oli helppoa puhua ja moni ystäväni on myös käynyt itse läpi ylikuormituksen ja siitä toipumisen. Kaipasin muutokseen kuitenkin myös sellaista keskustelukumppania, joka luotsaisi minua sopivasti eteenpäin muutoksessa ja jolta voisin saada konkreettisia työkaluja hyvinvointia vahvistavaan arkeen.
Hyvinvointivalmennus
Juoksuvalmentajani Minna Syvälä on myös hyvinvointivalmentaja ja sertifioitu life coach. Marraskuussa juoksuvalmentajia kartoittaessani tapasin Minnan aamupalan merkeissä ja kerroin hänelle tilanteestani: haluan fiksun juoksuohjelman, joka tukee tavoitteitani, sallii monipuolisen harrastamisen ja ottaa huomioon kokonaiskuormituksen.
Teimme tupladiilin: Minna alkaisi juoksuvalmentajakseni sekä hyvinvointivalmentajakseni. Tämä sopi minulle kuin nenä päähän – sama henkilö valmentaisi minua sekä juoksuharrastuksessani että kokonaisvaltaisemmin hyvinvointini edistämisessä. Henkilökohtaisessa hyvinvointivalmennuksessa (coachingissa) valmentaja auttaa valmennettavaa ratkaisukeskeisesti parantamaan kokonaiskuormituksen hallintaa ja arjen hyvinvointia sekä saamaan elämään lisää selkeyttä ja tasapainoa.
Coaching tarkoittaisi, että tulisimme käymään välillä aika syväluotaaviakin keskusteluja, ja Minna ilmoitti heti alussa, että hänelle hyvä dialogi valmennettavien kanssa on todella tärkeää. Ensikeskustelumme jälkeen minun ei tarvinnut epäröidä coachingin aloittamista. Minna paneutui heti kuuntelemaan minua ja halusi selvästi ymmärtää odotukseni ja tavoitteeni valmennukselle.
Konkreettisia ratkaisuja ajankäyttöön
Ensimmäistä coaching-tapaamista varten joulukuussa sain ennakkotehtävän, jossa arvioin tyytyväisyyttäni elämäni eri osa-alueisiin ja pohdin asioita, jotka ovat elämässäni niin sanottuja energiasyöppöjä. Suurimmat haasteeni liittyivät ajanhallintaan ja kiireettömyyteen sekä koettuun energiatasoon.
Sain myös pohtia tavoitteitani valmennuksen suhteen. Tavoitelistalle päätyivät muun muassa stressin vähentäminen, unenlaadun parantaminen, itsetuntemuksen lisääminen ja elämän selkiyttäminen. Ennakkotehtävä jäi vain minulle itselleni, joten pystyin kirjoittamaan vailla sensuuria. (On muuten hauskaa nyt katsoa noita joulukuisia muistiinpanojani ja todeta, että voin tällä hetkellä monin tavoin paremmin kuin silloin.) Valmennuksen aiheet voisin määritellä pitkälti itse, ja halusin aloittaa ajankäytöstä ja palautumisesta.
Ensimmäisessä tapaamisessa keskustelimme hyvin käytännönläheisesti ajankäytöstä. Oman itsen kuuntelu on tasapainoisessa ajankäytössä tärkeää. Välillä roikun aivan liikaa somessa, minkä tilalle kaipasin enemmän aikaa vaikkapa lukemiselle ja toisaalta ihan virikkeetöntä olemista. Tunnistin, että ylikierroksilla käydessäni en osaa rauhoittua tai keskittyä olemaan läsnä, jolloin hakeudun helposti someen. Minna neuvoi kokeilemaan someajan rajaamista esimerkiksi 15 minuuttiin kerrallaan.
Ajankäytön selkiyttämisessä työpäivän aikaiset tauot ovat tärkeitä. Minna kertoi, että tutkimusten mukaan ihminen pystyy keskittymään korkeintaan 90 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen tulisi pitää edes pieni tauko. Lounas tulisi syödä läsnäolevasti (tätä harjoittelin jo syksyllä mindfulness-kurssilla) ja ylipäätään palautumisen hetket tulisi merkata kalenteriin, jos kalenteria uhkaa ääriään myöten täyttyminen.
Ensimmäisen coaching-tapaamisen jälkeen koin, että on helpompi tarttua pieniin uusiin rutiineihin. Elämänmuutoksen tekemisen ei tulisi olla valtava voimia vievä ponnistus, vaan pienin askelin etenemistä. Coachin avulla olen sopivasti tilivelvollinen jollekulle enkä ajaudu niin helposti takaisin huonoihin rutiineihin.
Kirjoitan tulevissa blogipostauksissa lisää Minnan hyvinvointivalmennuksesta ja sen aiheista. Ja jos sinulla on kokemusta hyvinvointivalmennuksesta tai coachingista, jätä ihmeessä kommentti!