Aloin harrastaa aktiivisemmin uintia keväällä 2019, kun osallistuin espoolaisen uintiseura Cetuksen järjestämälle aikuisten vapaauinnin tekniikkakurssille. Ennen kurssin alkamista en osannut lainkaan vapaauintia ja kurssilla vapaauinti opeteltiin alkeista lähtien, joten uskalsin osallistua siihen matalalla kynnyksellä.
Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut, että kävisin joskus säännöllisesti uimassa. En voinut ymmärtää, miten joku jaksaa sahata lyhyttä uima-altaan pätkää edestakaisin. Mikä voisi olla tylsempää? Olin käynyt silloin tällöin uimassa (rintaa) ja vesijuoksemassa lasteni uintitreenien aikaan, mutta en nauttinut lajista juuri lainkaan.
Päätin kuitenkin antaa uinnille mahdollisuuden. Vesi on ihana elementti ja halusin juoksun rinnalle vähemmän kuormittavan lajin. Lasten uintitreenien aikaan olisi kätevää käydä itse uimassa.
Uinti on juoksulle loistava oheislaji. Nivelet eivät kuormitu, kestävyys ja hapenotto kehittyvät nopeasti ja uinnissa saa käyttöön aivan eri lihaksia kuin juoksussa.
Koukuttava ja haastava laji
Kymmenen kurssikerran aikana opin vapaauinnin perusteet. Kurssin tavoitteena oli oppia uimaan 25 m vapaauintia ja tämä tavoite toteutui hienosti. Opin käsivedon sekä hengittämään uidessa molemmille puolille, mutta potkutekniikkaan kurssilla ei paneuduttu kovin syvällisesti.
Keväästä eteenpäin olen uinut pari kertaa kuussa eli vielä aika harvakseltaan. Uintitunteja on kertynyt tänä vuonna yhteensä 22 h. Kerta kerralta aloin ymmärtää, mikä uinnissa koukuttaa. Altaassa saa olla turkoosissa tyyneydessä ihan irrallaan ulkomaailmasta ja uintitekniikkaan keskittyminen tyhjentää pään tehokkaasti arjen asioista.
Uintikertojen karttuessa halusin oppia lisää. Minulla ei ole uinnin suhteen erityisiä tavoitteita, kuten vaikkapa triathloniin osallistuminen, mutta tuntui, etten ui vielä kovin taloudellisesti enkä jaksanut uida vaparia kovin pitkään kerrallaan. En osannut hengittää luontevasti ja uidessa koin, että hengitys pakahtui.
Oppia yksityistunnilta
Kesäkuussa otin yhden yksityistunnin ja uimaopettaja Susanin kanssa teimme erityisesti hengitysharjoituksia ja karsimme liian voimakasta jalkapotkua. Viime lauantaina (juuri parahiksi ennen lomaflunssan alkamista) otin toisen yksityistunnin. Kerroin Johanna-opelle, että haluan parantaa uintitekniikkaani ja sitä kautta uinnin helppoutta ja vauhtia.
Ensiksi harjoittelimme vapaauinnin potkua. Johanna neuvoi, että potkussa tulee kuvitella, että potkaisisi jalkapalloa. Potkun voima lähtee pakarasta (mikä onkin istumatyöläisen laiskoille pakaralihaksille tosi vaikeaa!) ja jalka liikkuu sivaltaen. Edessä polvi suoristuu kokonaan ja nilkka on rentona, eikä jalkaa saa päästää potkussa liian taakse. Lantiota kannatellaan alavatsasta ja potkussa jalka rikkoo veden pinnan.
Sitten harjoittelimme hengitystä. Uloshengityksessä puhalletaan veden alla sekä nenän että suun kautta ja sisäänhengityksen alkaessa pää kääntyy suoraan sivulle niin, että kasvot ovat vain puoliksi veden yläpuolella. Sisäänhengityksessä suu on siis osittain veden alla, mikä tuntuu ensin tosi luonnottomalta. Johanna huomautti, että ensinnäkin koukkaan pään sivulle etukautta ja kasvojen tullessa vedestä suuni on kiinni nipistettynä, jolloin sisäänhengitykselle jää vähemmän aikaa ja hengitys menee haukkomiseksi.
Lopuksi siirryimme käsivedon harjoitteluun. Uinnin liukuvaiheessa vedon tehnyt käsi ojentuu aivan suorana eteen ja toinen käsi on kiinni kyljessä takana. Eteenpäin osoittava käsi saa lisää pituutta kyljestä. Johanna sanoi tätä asentoa voittajafiilikseksi, jolloin oikeaa uintiasentoa on helppo miettiä eteenpäin kurottavaksi.
Vedon tekevä käsi meni minulla veden alla liian leveästi ja Johanna neuvoi ajattelemaan käden liikerataa enemmän vatsan alla. Sormet napakasti yhdessä, ei harottaen. Takaa käsivetoon lähtevä käsi siirtyy eteen kyynärpää ylhäällä ja kylkeä pitkin. Samalla pitäisi saada yläselkään kiertoa ja ottaa vetoon voimaa yläselästä, ei vain käsivarsista. Ja koko ajan pidetään lantio ylhäällä eikä päästetä jalkoja tippumaan.
Tunnin yksityistreenin jälkeen pää oli täynnä uusia oppeja ja uutta intoa uintiin. Nyt tarvitaan vaan toistoa, toistoa ja toistoa, jotta uudet liikeradat saa lihasmuistiin. Keväällä aion käydä kerran viikossa uimassa ja on mielenkiintoista nähdä, miten taidot kehittyvät ja paranevatko vauhdit.
Suosittelen lämpimästi yksityistuntia, jos haluat parantaa uintitekniikkaasi!
