Ymmärrän sinua, joka et ehdi tai jaksa liikkua

Tällä viikolla olen kokenut, kuinka helppoa on jäädä kiinni liikkumattomaan elämäntapaan kiireen ja jaksamattomuuden vuoksi. Töissä osui kohdalle jäätävä ruuhkahuippu, olen tinkinyt yöunista enkä ole jaksanut tai ehtinyt liikkua.

Viime viikolla ennätin juuri iloita treenien palaamisesta osaksi arkirutiineja, mutta tällä viikolla kaikki aikataulut heittivät häränpyllyä. Alkuviikosta yritin vielä pitää kiinni KPK 24/7-ryhmän marrasputkulasta (joka päivä liikkumista vähintään 25 min), mutta sitten palautin mieleeni lupauksen itseni kuuntelusta.

Kuun liikkeet taivaalla jaksavat ihmetyttää.

Väkisin vääntäytyminen liikkumaan ei olisi nyt paras tapa palautua töistä, vaikka kyse olisi vain kevyestä iltakävelystä. Sohva houkutteli enemmän ja työtkin piti saada tehtyä. Totesin, että stressaantuisin vain enemmän, jos tarrautuisin jääräpäisesti kiinni itselleni asettamiin liikuntatavoitteisiin. Iltalenkin sijaan otin alkuillan päikkäreitä sohvalla enkä perjantaina mennyt joogaan, vaan jäin työpaikan afterworkeihin.

Viikon edetessä huomasin, että minulla ei luultavasti olisi mitään ongelmaa olla liikkumatta pidempäänkin. Tiukan työviikon aikana keho ja mieli eivät kaivanneet vapaa-ajalla liikuntaa, vaan kotona oleilua. Ajatus hikoilusta kuntosalilla tai juoksulenkillä ei olisi voinut kiinnostaa vähempää, vaikka tiedän vallan hyvin kokemuksesta, kuinka hyvä olo liikkumisesta tulee. Tuntui, että kynnys lenkille lähtemiseen kasvoi todella nopeasti.

Pois juoksukuplasta

Intohimoiset liikkujat ja sohvaperunat ovat usein aivan eri aaltopituudella. Liikkuvat ihmiset eivät voi ymmärtää, miksi kaikki eivät halua harrastaa liikuntaa. Liikuntahan tuo niin hyvää oloa ja liikunnan saaminen osaksi arkirutiineja vaatii ’vain’ ajankäytön priorisointia ja itsekuria!

Itse olen sortunut samanlaiseen hurskasteluun. Juoksukuplassa olevan ihmisen on vaikeaa ymmärtää, miten kaikki eivät tajua liikkumisen iloa tai hyviä terveysvaikutuksia. Mutta nyt arvelen olevani tässä asiassa paljon ymmärtäväisempi. Etenkään tähän vuodenaikaan, kun ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, lenkille lähteminen ei välillä houkuta sitten yhtään.

Viime viikolla liikuin vielä joka päivä, mutta tällä viikolla ehdin juoksulenkille vasta lauantaina.

Kireiden aikataulujen keskellä joutuu myös välillä käyttämään todellista luovuutta, jotta liikkumiselle löytyy aikaa. Liikuntaharrastuksen ylläpito vaatii sinnikkyyttä, henkisiä voimavaroja ja sosiaalista tukea. Liikunnallisesta elämäntavasta on pelottavankin helppo luopua, jos muu elämä kuormittaa.

Kiireen ja väsymyksen keskellä huomasin myös sortuvani ’kaikki tai ei mitään’ -ajatteluun. Jos en pysty liikkumaan vähintään viittä kertaa viikossa, niin ei kannata liikkua sitten ollenkaan. Olen myös pelännyt, että juoksukunto romahtaa, jos en juokse viikkoon. Ihan alkeellisia ajatteluerheitä, jotka on tärkeää tiedostaa ja kumota.

Siis sympatiani sinulle, jota sohvanpohja houkuttelee enemmän – ymmärrän sinua! Joskus päiväunet, hyvä romaani tai tv-sarja, viini ja herkuttelu ovat tärkeämpiä kuin liikunta. Olennaista on itsensä kuuntelu ja sen ymmärtäminen, mitä kulloinkin tarvitset voidaksesi hyvin.

PS. Lauantaina ennätin viimein lenkille ystävän kanssa upeassa talvisäässä ja lenkistä tuli tosi hyvä olo, eikä kuntokaan ollut romahtanut. 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.