Tiistaina minulla oli valmennustapaaminen juoksuvalmentajani Minnan kanssa. Tapaamisen teemana oli juoksutekniikka ja liikkuvuus. Minna teetti minulla erilaisia kehon liikkuvuutta parantavia toiminnallisia liikkeitä, juoksukoordinaatioita, 60 m vetoja ja lopuksi 4*500 m vedot, valmistavana harjoituksena lauantaiseen Lohjan talvijuoksuun.
Oli tosi hyvä ja monipuolinen treeni. 500 m vedot juoksin reippaasti ja vetojen välillä oli 3 min palautus, jona aikana syke laski 170 hujakoilta alle 110:een. Minna kehui, että palaudun hyvin vetojen välillä. Ajattelin, että onpa kiva mennä Lohjalle juoksemaan kymppi ja katsomaan, miten kisa sujuu kuukauden takaiseen talvikymppiin verrattuna.
Torstaina koronavirustilanne mullisti koko yhteiskunnan ja minunkin työpaikallani annettiin vahva suositus siirtyä etätöihin. Tuntui oudolta lähteä töistä ja sanoa työkavereille heipat, kun ei tiennyt, milloin heitä näkisi seuraavan kerran. Toki pitäisimme Teams-kokouksia, mutta yhteisöllisyyden tunne ei ole samanlainen virtuaaliyhteyksien kautta.
Kotimatkalla autossa oma olo alkoi tuntua hassulta. Mietin, olenko nyt vainoharhainen kaiken koronauutisoinnin keskellä. Kehossa alkoi tuntua lihassärkyä ja kotona mittasin 37,8 kuumetta.
Olen tosi harvoin kuumeessa, joten koronan mahdollisuus kävi tietysti mielessä. Yskää tai hengitystieoireita ei ollut, mutta ilmoitin asiasta kaiken varalta esimiehelleni ja työkavereille.
Valtakunnallinen neuvontapuhelin oli ruuhkautunut, mutta sieltä soitettiin minulle takaisin ja koska en ole ollut ulkomailla tai tekemisissä altistuneiden henkilöiden kanssa, koronavirusta ei epäilty.
Nyt perjantaina olo oli aamulla aivan normaali ja kuumeeton, mutta iltapäivällä lihassärky ja lämpöily alkoi jälleen. Onneksi tosi lievänä, mutta tietenkin on selvää, etten mene huomenna juoksemaan Lohjan talvikymppiä.
Koronan myötä koko kevään kisakalenteri tyhjeni. Färsaarten maraton on kesäkuun alussa ja sen toteutumista saa vielä jännätä – ja sitä, pääseekö saarelle ylipäätään lentämään. Färsaarten matkailun Insta-tilillä vedottiin jo turisteihin, ettei saarelle matkustettaisi, ja tietysti reissu ja maraton on lopulta helppoa jättää väliin, jos tilanne ei tästä muutu.
Kaikki järjestyy lopulta. Terveydestä ja rakkaistani olen aina kiitollinen ja juoksijana saa olla onnellinen siitäkin pienestä asiasta, että voin jatkaa rakasta harrastustani poikkeustilanteesta huolimatta. Voimia ja terveyttä kaikille!