Kolme yötä Joensuuhun on!
Joensuu Night Run, JNR, on 12 tunnin yöjuoksu sisäradalla Joensuu Areenalla. Kisa alkaa lauantaina klo 20, ja se juostaan reilun 325 m pituisella radalla. Juoksusuuntaa vaihdetaan kolmen tunnin välein ja kahden vuoden takaa muistan, että suunnanvaihto on aina tosi juhlava hetki kisassa!
On kiva fiilis, kun syksyn treenit on tehty ja nyt saa kevennellä. Olen noudattanut elokuun lopusta Jari Tompon (Ultrafinn Oy) mulle tekemää juoksuohjelmaa ja olen saanut suunnilleen kaikki treenit tehtyä. Joitakin yksittäisiä treenejä on jäänyt väliin väsymyksen vuoksi.
Ohjelmassa kaksi viimeistä viikkoa on keventelyä. Treenien keventäminen on oma taitolajinsa, tässä vaiheessa kun voi vain oikeastaan pilata kisan treenaamalla liikaa.
Viime viikolla juoksua tuli viitenä päivänä vielä lähes 50 km, joista 75 % peruskestävyysalueella, omalla kohdallani siis alle 145-150 sykkeellä. Viikko oli hieman räpiköintiä, sillä paha työsuma osui tähän kohtaan.
Perjantaina työviikon päätyttyä olin aika poikki, mutta jaksoinpa silti lähteä töistä juosten. Tiesin, että kevyt juoksu on paras keino pään tyhjentämiseen viikon työkuormituksesta.
Kaupunkiin oli tullut ensilumi ja reitti oli kaunis.
Kun lähden töistä juosten, juoksen Bulevardilta keskustan läpi, merenrantoja pitkin Hietaniemen hautausmaan ja Seurasaaren ohi, Munkkiniemen raastosuoraa ja Laajalahden rantaa pitkin joko Kehä ykköselle tai kakkoselle treenistä riippuen. Siitä hyppään Veikkolan bussiin. Anteeksi vaan kanssamatkustajat! 😀
Jos juoksen aamulla töihin, jään vastaavasti bussissa pois jo kehällä ja juoksen siitä keskustaan. Rakastan tuota reittiä. Työmatkajuoksu vaatii aina vähän säätöä, mutta siinä saa todella hyvin kerrytettyä kilsoja ja se on ajankäytöllisesti tehokasta.
Lauantaina olikin luvassa jotain ihan muuta. Veikkolassa juostiin Kirkkonummen kunnan maastojuoksumestaruuskisat. Matka oli 3 km ja reitti oli karmeassa kunnossa, sohjoinen ja raskas, ei todellakaan voinut puhua kevyestä kirmaisusta!
Osallistujia naisten sarjassa oli kolme ja minä olin kolmas loppuajalla 16:30. 😀 Teki todella hyvää käydä raastamassa enkä tiedä, oliko se tuo kisa vai koko syksyn treenien tulos, mutta sunnuntain pitkis kulki todella hyvin.
Olin niin onnellinen siitä tunteesta, että nyt kulkee. Huonoja treenifiiliksiä kun on ollut syksyn mittaan lähes viikoittain ja on ollut pikemminkin harvinaista, että treeni menee ihan nappiin.
Tällä viikolla onkin ohjelmassa enää vain lyhyitä pyrähdyksiä, kuuntelen kropan kolotuksia (mikä tapahtuu aina keventelyn alkaessa), poden vainoharhaa muiden ihmisten flunssasta, suunnittelen Joensuun huoltoa ja nukun mahdollisimman paljon.
Seuraava raportti Joensuun jälkeen. Pitäkää mulle peukkuja.