Toiset treenit ovat tärkeämpiä kuin toiset. Juoksuvalmennuksessa on se loistava puoli, että valmentaja miettii tärkeimmät treenit puolestani. Hän suunnittelee treeniviikon rytmityksen niin, että tärkeimmät treenit sujuvat mahdollisimman palautuneena. Viikkojen edetessä kovempiin treeneihin tulee myös sopivasti lisää haastekerrointa, valmennettavaa kuitenkin aina kuunnellen.
Vaikka olen harrastanut juoksua pitkään, minulle ehkä vaikeinta on ollut sopivasti kasvava treenikuormitus. Olen saattanut treenata liian paljon liian varhain ennen kisaa, enkä ole osannut kasvattaa treenikuormaa sopivasti. Juoksuvalmentaja osaa ottaa huomioon tulevan kisatavoitteen niin, että kuntoa kasvatetaan sopivassa tahdissa.
Tapaamme juoksuvalmentajani Minnan kanssa kerran kuussa, ja hän seuraa treenejäni Polar Flow -palvelusta. Kirjoitan jokaisesta treenistä lyhyet muistiinpanot ja arvioin treenituntemukset. Usein valmentaja jättää minulle kommentteja treeneistä – esimerkiksi viime viikolla hän kehotti olemaan tarkkana kuormituksen kanssa ja keventämään tarvittaessa.
Omia treenimuistiinpanoja on myös itse mukava lukea jälkeenpäin. Jos on rehellinen itseään kohtaan, huomaa aika äkkiä, milloin on tarve keventää. Esimerkiksi pari raskaalta tuntunutta treeniä peräkkäin on jo tällainen merkki.
Miten kunnon kehittyminen näkyy?
Erityisen hauskaa juoksuvalmennuksessa on ollut se, kun valmentaja teettää minulla samoja treenejä tietyin väliajoin. Pidän näitä treenejä tosi tärkeinä, koska niistä huomaa konkreettisimmin juoksukunnon kehityksen. Minna on myös laittanut joka viikolle ohjelmaan juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa. Kummasti nämäkin tulevat tehtyä, kun ne lukevat ohjelmassa.
Minnan kanssa juttelimme myös siitä, mitä itse asiassa tarkoittaa juoksukunnon kehittyminen ja missä kaikessa kunnon paraneminen näkyy. Koronakevät on ottanut veronsa, ja tänä keväänä olen joutunut tyytymään hitaampaan kunnon kehitykseen ja pinnistellyt sen kanssa, että huomaisin kunnon kasvaneen.
Välillä olen tuskastunut hitaaseen kehitykseen, mutta Minnan kanssa juteltuani ymmärsin, että juoksukunnon kehitys voi näkyä myös siinä, että sama treeni sujuu muutamaa viikkoa myöhemmin paljon helpommin. Vauhdit eivät välttämättä parane, mutta juoksu tuntuu helpommalta.
Siksi on tärkeää, ettei tuijottele vain vauhteja, vaan kuulostelee omia tuntemuksiaan treenin aikana ja sen jälkeen, ja kirjoittaa fiilikset treenipäiväkirjaan.
3×10 min VK1 – VK2 – anaerobinen kynnys
Yksi viime aikojen avaintreeneistäni ovat olleet 3 x 10 minuutin vedot nousevalla rasituksella. Huhtikuussa valmentajani päätti pilkkoa yhtäjaksoisen vauhtikestävyystreenin 10 minuutin vetoihin, jotta en aloita vk-treeniä liian kovaa ja treenikuormituksen hallinta on helpompaa.
Olen tehnyt kaksi tällaista vetotreeniä kolmen viikon välein ja samalla reitillä, jolloin treenit ovat keskenään vertailukelpoisia. Kolmessa viikossa ei ehdi toki tapahtua suurta kuntoharppausta, enkä toisella kerralla juossutkaan kovempaa, mutta vedot tuntuivat paljon helpommilta. Ja vaikka viimeinen 10 minuutin veto oli rankka, treenin jälkeen olo ei tuntunut lainkaan rasittuneelta.
Ja tietysti pitkät lenkit!
Pitkä lenkki kerran viikossa on minulle toki se tärkein ja rakkain harjoitus. Olen juossut parituntisia pitkiksiä ja nyt kun Färsaarten maantiemaraton peruuntui, olen siirtynyt tekemään pitkät lenkit poluilla. Vappuviikonlopulle toivoin valmentajalta kahta pitkää lenkkiä, ja sainkin ohjelmaan vapunpäivälle kahden tunnin pitkiksen ja samaisen viikonlopun sunnuntaille kolmen tunnin pitkiksen.
Elämänpiirin kaventuessa kotiympyröihin on myös ollut hauskaa etsiä uusia juoksureittejä. Olen löytänyt uusia hienoja polkuja ihan tuttujenkin polkureittien läheisyydestä. Tänään kävin tutustumassa Nuuksio Classic 70 km kisareittiin Haltian lähellä Orajärvellä. Suunnistaminen sujui vierailla poluilla mainiosti kartan, kompassin ja oman suuntavaiston avulla
Olen juossut pitkät lenkit edelleen varsin matalilla sykkeillä ja vaihdan aina kävelyksi ylämäissä ja kun syke nousee liikaa. Etenkin poluilla on helppoa hellittää vauhtien tuijottelusta, kun maastot ovat niin erilaiset reittivalinnasta riippuen.
Sanottakoon nyt kuitenkin, että pitkät lenkit menevät minulla tällä hetkellä poluilla noin 9:30 min/km-vauhtia, pk1-alueella eli noin 15 pykälää alle aerobisen kynnyksen. Tämä on rohkaisevaa, sillä syyskuun Nuuksio Classicin ultramatkan pitäisi taittua 10 minuutin kilometrivauhtia, jotta selviän aikarajoissa maaliin. Hyvä tästä tulee! 😊