Oletko koskaan miettinyt, mitkä ovat sinun vahvuutesi juoksijana? Juoksijat kiinnittävät usein huomiota vain omiin heikkouksiinsa tai kehitysalueisiinsa, mutta entäpä vahvuuksiin? Missä asioissa sinä olet hyvä juoksussa? Osaatko arvostaa itseäsi näissä asioissa?
Itse tulin miettineeksi omia vahvuuksiani Vuokatti Trail Challengen 115 km matkalla. Kun matkaa tekee omien ajatustensa kanssa lähes vuorokauden, niin siinä ehtii ajatella vaikka mitä. Monesti huomio menee siihen, että sattuu, geelit maistuu pahalta, on kylmä, on kuuma, ei huvita juosta, jalat väsyy.
Tätä noidankehää kun kiertää tarpeeksi monta kertaa, niin ei ihme, jos joutuu tsemppaamaan itseään aika lailla jatkamaan kisaa. Se taas vaatii valtavasti henkisiä voimavaroja. Ja kun ajatusten paino on negatiivisissa asioissa, unohtaa kokonaan ajatella sitä, mikä kaikki sujuu hyvin.
Vuokatissakin matkan varrelle mahtui monenlaista särkyä ja ketutusta. Sitten aivan yhtäkkiä tuli jostain puun takaa mieleen ajatus: hetkinen, mikä kaikki tässä onkaan juuri tällä hetkellä hyvin? Sanoin niistä kisakaverilleni Minnallekin. Molempien yleisvointi oli tosi hyvä, vatsa otti kaiken energian vastaan, yön yli valvominen sujui ongelmitta, jaksoimme koko ajan edetä ja juosta, ei ollut sellaisia kipuja, jotka pakottaisivat keskeyttämään eikä mitään suurempia haavereita ollut sattunut.
Sanovat, että ultramatkoja juostaan päällä, vatsalla ja sitten vasta jaloilla. Mun vahvuuksiani ultrajuoksijana on ehdottomasti vatsan toimivuus. Mihinkään ruoka-aineisiin ei ole tullut ultrien aikana totaalista vastenmielisyyttä, vaan olen pystynyt vetämään esimerkiksi energiageelejä koko kisan ajan. En ole koskaan oksentanut ultrissa enkä ole kärsinyt kovasta pahoinvoinnista. (Puskassa on kyllä käyty, mutta se on liittynyt enemmän itselle sopivien energianlähteiden testaamiseen kuin suoranaisesti vatsan sekaisin menoon.)
Pään kanssa on vielä tekemistä, mutta kyllä kai sitä aika kovapäinen pitää olla, että ylipäätään starttaa ultralle. Pää on kuitenkin sikäli mun vahvuus, että mulla ei ole ongelmaa juosta vaikkapa kolmen tunnin pitkistä yksin. Analysoin myös mielelläni treenejäni ja valmistaudun kisoihin niin hyvin kuin mahdollista, esimerkiksi suunnittelemalla kisan energiahuollon etukäteen (toteutus tosin poikkeaa aina suunnitellusta, mutta suunnittelu on tärkeä osa mun kisarutiineja.)
Jaloissa on toki aina kehittämisen varaa. Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut sekä NUTS Karhunkierroksen 83 km matkalla että Vuokatissa, että mäkitunkkaus ja nousumetrien kerääminen ovat auttaneet jalkavoiman kehittymisessä. Karhunkierroksella ei ollut mitään ongelmia juosta maaliin, vaikka kilometrejä oli takana yli 80.
Tälle vuodelle tuli nyt syyskuun loppuun mennessä täyteen jo 30000 nousumetriä, kun niitä oli koko viime vuonna saman verran. Tykkään mäkitreenistä ja luulen, että mun vahvuuteni on se, että pystyn kehittämään jalkoihin suhteellisen helposti voimaa.
Olisi kiva kuulla, mitkä ovat sun vahvuuksiasi juoksijana!