”Juoksen yli huojuvan sillan
Jos pelkäisin
Olisin kaatunut jo”
– Uniklubi: Huojuva silta
Moi pitkästä aikaa, kiva että löysit blogiin!
Niin se kevät mennä hurahti ja 7 kuukautta ehti vierähtää edellisestä blogitekstistä! Kesäloma lähestyy ja kirjoittamisen kipinä syttyi taas. Nyt yritän ottaa paremmalla onnella aikaa blogille.
Kävi nimittäin niin, että hurja työputki vei mukanaan ja työkuormituksen myötä kaikki muukin alkoi enemmän ottaa kuin antaa. Kovaa kuormaa olen kokenut kyllä aikaisemminkin elämässä, mutta nyt kuormitusjakso oli poikkeuksellisen pitkä. Palautuminen oli heikkoa ja kroppa kävi ylikierroksilla, minkä johdosta väsymys lisääntyi entisestään. Kierre oli valmis.

Työllä oli iso rooli kuormituksen kasautumisessa, mutta työtä ei ollut yksin syyttäminen, vaan kyse oli elämän kokonaisuudesta. Viimeisen viiden vuoden aikana elämääni on mahtunut normaalin arjen lisäksi jatko-opintojen loppuun saattaminen ja iso taloremontti. Ja kun yhtälöön lisätään suorittava luonne, niin kyllähän se koettelee jaksamista.
Varmasti myös pitkien ultramatkojen juoksemisella on ollut osansa olotilassa. Huomasin jo viime syksynä, että 100 km kisasta Vuokatti Trail Challengessa kesti palautua pari kuukautta. Piti tunnustaa, että jostain on pakko keventää.
Tammikuussa olin varmaan syvimmällä väsymyksessä ja mietin, pystynkö osallistumaan mihinkään kisaan. Kirjoittelin ja juttelin uupumuksen kokeneiden ystävien kanssa ja sain tärkeitä neuvoja oman jaksamisen parantamiseksi.
Luin paljon palautumisesta, unettomuudesta ja lempeästä suhtautumisesta itseen. Opettelin mindfulness-tekniikoita ja vapaauinnin. Kirjoitin päiväkirjaa. Vähensin somettamista. Jätin alkoholinkäytön lähes kokonaan. Pidin kiinni sosiaalisista suhteista. Vaihdoin työpaikkaa.

Kevään mittaan aloin hitaasti elpyä. Ja kaiken aikaa pystyin pitämään kiinni rakkaasta juoksuharrastuksesta. Juoksutavoitteita on downgreidattu ja unelmat pitkistä polku-ultrista on siirretty tulevaisuuteen, helpompaan elämänvaiheeseen. Uusia, motivoivia juoksutavoitteita on tullut tilalle. Olen keventänyt juoksutreeniä huomattavasti, järkevöittänyt treeniä ja kuunnellut itseäni.
Tänä keväänä olen juossut jo kolme kympin kisaa, yhden puolimaratonin ja yhden maratonin. (Hups, miten niitä kisastartteja onkin jo niin monta!) Kaikki kisat osallistumisen ilosta, ilman mitään paineita.
Nyt noudatan Harri Mannermaan minulle tekemää maratonohjelmaa ja olen tosi tyytyväinen, että hankin ohjelman. Ultramatkoille treenatessa mun ongelmani on ollut se, että olen koko ajan soimannut itseäni siitä, etten treenaa tarpeeksi. Nyt treenissä ja palautumisessa on parempi tasapaino ja jos treenejä jää väliin, niin en stressaa siitäkään.
Kirjoittelen seuraavissa teksteissä enemmän tämän kevään treeneistä ja kisoista ja varmasti myös jaksamisesta ja palautumisesta. Nämä teemat ovat mulle entistä tärkeämpiä ja olen tajunnut, että menestys syntyy hyvästä palautumisesta, ei siitä, että puskee aina vain kovemmin.
