Talkoilin viime viikonloppuna ultrajuoksuseura Endurancen järjestämässä E24-ultrajuoksukisassa. E24 järjestettiin nyt 13. kertaa ja se juostaan Espoon Esport Arenalla 390 metrin sisäradalla. Nimensä mukaisesti E24 on 24 tunnin juoksukilpailu: kisa alkaa lauantaina klo 12 ja päättyy vuorokautta myöhemmin sunnuntaina klo 12.
Kisassa nähtiin huikeita suorituksia, joista mieleenpainuvimpana Ultrajuoksuseura Sisun Jari Soikkelin uusi 24 tunnin juoksun Suomen ennätys 253,96 km. Aiempi ennätys oli Jari Tompon 252,25 km vuodelta 2012, eli uutta ennätystä saatiin odotella pitkään. Lisäksi kisassa rikottiin myös Irlannin miesten ennätys ja Viron naisten ennätys. Varsin kovatasoinen kisa siis!
Talkoilu oli tosi hauskaa ja kisassa on mahtava tunnelma, etenkin viimeisen tunnin aikana, kun yleisöä kertyy kannustamaan läheistensä kisasuorituksia ja juoksijat saavat päälle viimeisen vaihteen tietäessään, että kisa lähenee loppuaan. Minä sain kunnian hoitaa kuulutushommia – harvoin sitä pääsee kuuluttamaan Suomen ennätystä!
Kisan seuraamisesta nousi minulle aika kova ultrajuoksukuume! E24:lle en luultavasti tule osallistumaan itse kisaajana, mutta 12 tunnin rataultra houkuttaisi. Olen osallistunut kahdesti 12 h rataultralle – Joensuu Night Runissa 2015 ja 2017 (voit lukea kisakertomukset täältä). Erityisesti ensimmäinen rataultrani oli ikimuistoinen ja kisakin meni loistavasti – juoksin tällöin 101,9 km.
Rakastan juosta poluilla, mutta rataultrassa on kuitenkin oma juttunsa ja viehätyksensä. Eritasoiset juoksijat juoksevat koko kisan aikana yhdessä, kaikki kannustavat toisiaan, huolto on lähellä, musiikki soi ja kaikkien kisa päättyy samalla kellonlyömällä. Omaa kisasuoritusta on helppo säädellä. Jos juoksun kanssa on ongelmia, voi mennä hitaammin tai pitää taukoa ja sitten palata takaisin radalle.
Mitä rataultralle osallistuminen vaatii?
Tämän vuoden kisakalenteriini ei taida mahtua rataultraa, mutta ensi vuoden keväälle olen alustavasti kaavaillut Kaarinan rataultraan osallistumista. Tämä tietää ensi talveen ja alkukevääseen juoksukilometrien tahkoamista. Rataultrassa on erityisen tärkeää totuttaa jalkoja iskutukseen – ja vieläpä monotoniseen iskutukseen, kun juostaan satoja kierroksia rataa ympäri.
Marraskuun 2015 Joensuu Night Runia edeltävinä kuukausina juoksin noin 200 km kuussa eli omalla mittapuullani melko paljon. Näihin kilometrimääriin minulla on nykyään matkaa, mutta toisaalta harrastan nyt myös muita lajeja – vuonna 2015 oikeastaan vain juoksin ja tein välillä lihaskuntoa. Juoksin kolme maratonia ja huhtikuussa 2015 juoksin kaveriporukalla 50 km lenkin, joten pitkiä suorituksia oli mukavasti alla.
Ultralle valmistautumisessa pitkät lenkit ovatkin avainasemassa. Kehoa täytyy totuttaa energian vastaanottamiseen ja pitkät lenkit ovat hyvää mentaaliharjoitusta pitkään kisasuoritukseen. Ylipitkiä lenkkejä (esim. 4 h) kannattaa tehdä maltillisesti, sillä harjoittelussa myös palautumisesta huolehtiminen on todella tärkeää ja ylipitkistä lenkeistä tulee helposti liian kuormittavia.
Muiden kisakertomuksia kannattaa lukea ja kysellä kokeneempien vinkkejä. Ultralla tulee aina vastaan mustia hetkiä, pää alkaa kyseenalaistaa homman mielekkyyttä ja tekee mieli jättää kisa kesken. Paikkoja särkee, voi olla hetkittäin huono olo.
Jos ylitsepääsemättömiä ongelmia ei ole, on kuitenkin tärkeää jatkaa matkaa vaikka hitaastikin ja luottaa siihen, että tuntemukset helpottavat kohta. Useimmiten ne helpottavatkin.
Juoksu- ja huoltosuunnitelma on hyvä olla olemassa ja oma huoltaja on loistojuttu – itse olen tosin juossut kaksi rataultraani ilman huoltajaa ja ammensin voimaa kanssakisaajista. Seuraavaan rataultraani yritän houkutella perheen mukaan huoltamaan. 😉
Kivaa viikkoa ja juoksukilometrejä sulle, juoksetpa sitten tiellä, radalla tai poluilla!