Tällä viikolla minulla oli töistä pari vapaapäivää ja päätin hyödyntää vapaat parhaalla mahdollisella tavalla – telttaillen ja juosten. Telttailukokemusta minulla on parin Lapin vaelluksen verran porukassa sekä perheen kanssa parilta yön yli -telttaretkeltä. Nyt olin lähdössä telttaretkelle ensimmäistä kertaa elämässäni yksin.
Yksin telttailu olisi varmasti opettavaista eikä retken toteuttamisen tarvitsisi olla kiinni siitä, pääseekö joku lähtemään mukaan (vaikka yhdessä retkeily on tietysti hauskempaa, kun saa jakaa kokemukset jonkun kanssa). Ja mikäs sen parempaa kuin yhdistää telttailuun rakkain harrastukseni polkujuoksu!
Päätin suunnata Teijon kansallispuistoon Salon seudulle. Teijo ja Matildan kylä ovat minulle aiemmilta kotimaan reissuilta tuttuja paikkoja. Pakkasin rinkkaan teltan, makuupussin, makuualustan, retkikeittimen, eväät, juoksuvarusteet, lämmintä vaatetta ja kolme 1,5 litran pulloa vettä.
Kartasta löytyi tukikohdaksi Kalasuntin saari Sahajärvessä. Paikkaa kehuttiin useissa blogeissa hienoksi ja saarimatkaan liittyisi myös uusi ja hauska elementti, Sahajärven ylittäminen itsevedettävällä lossilla.
Ilta saaressa
Lähdin keskiviikkona alkuillasta matkaan ja ajoin auton Laviakallion parkkipaikalle, josta olisi 700 m matka saareen ja 40 m lossilla. Sahajärven rantaan saapuessani lossi oli tietysti toisella laidalla saaren puolella eli jouduin ensin vetämään tyhjän lossin luokseni.
Parilla ensi vetäisyllä lossi ei hievahtanutkaan ja tuumin jo, että tähänkö se saaressa yöpyminen tyssäisi. Lopulta sain lossin liikkeelle ja urakka sai käsivarren lihakset mukavasti hapoille. Kyydissä ollessa lossin vetäminen oli yllättäen kevyempää kuin tyhjän lossin vetäminen.
Reissun suurin jännitysmomentti minulla liittyi siihen, löydänkö sopivan telttapaikan. Saaressa löysin kuitenkin heti mainion tukikohdan mukavasta poukamasta, jossa sain olla ihan rauhassa ilman näköyhteyttä muihin saaren retkeilijöihin. Teltta pystyyn, iltapalaa ja juoksuliivin pakkaaminen valmiiksi aamua varten. Fiilistelin rauhallista järvimaisemaa ja kuuntelin lintujen kevätkonserttia.
Kävin nukkumaan klo 23 jälkeen, mutta meni yli tunti ennen kuin sain unen päästä kiinni. Nukun ensimmäisen yön uudessa paikassa aina levottomasti ja niin nukuin nytkin. Yöllä heräsin sateen ropinaan ja minua paleli. Vanha makuupussini taisi vedellä viimeisiään, eikä ollut kanssaihmisiä teltan sisäilmaa lämmittämässä.
Juoksupäivä
Aamulla heräsin klo 7.15 ja menin laavulle laittamaan aamupalaa – pikapuuroa, kiisseliä, kahvia ja kotoa tuotu eväsleipä. Aamiainen luonnon helmassa maistui taivaalliselta! Tein aamutoimet rauhassa ja hahmottelin kartasta sopivan juoksureitin. Suuntaisin saaresta etelään: Matildanjärven ympäri matkaa tulisi noin 18 km, mikä tuntui oikein sopivalta päivätaipaleelta.
Pääsin matkaan yhdeksän jälkeen. Ensimmäinen etappi oli tietysti päästä saaresta lossilla yli – onneksi lossi oli tällä kertaa omalla puolellani saaressa. Lähdin juoksemaan oranssilla merkittyä reittiä. Polku vaihtui verrattain tylsäksi latupohjaksi, mutta se ei haitannut yhtään – oli hienoa juosta uusissa maisemissa.
Reitti vei Endalin laavulle ja mietin, että tännekin haluaisin joskus telttailemaan. Laavulta matka jatkui Järvenpäänsuolle. Muistin aiemmilta Teijon reissultani hämärästi tosi pitkät pitkospuut, mutta en muistanut, että ne olivat näinkin pitkät – jopa 1,5 km yhtenäistä pitkospuuta! Olin suolla aivan fiiliksissä – Järvenpäänsuo oli eittämättä yksi kauneimmista maisemista, mitä olen nähnyt.
Keli alkoi tässä vaiheessa olla jo aika lämmin. Hikoilin selvästi, mutta onneksi olin ottanut 2 l juotavaa mukaan (1 l vettä ja 1 l elektrolyyttijuomaa). Join ja otin säännöllisesti geelejä, geelikarkkeja ja suolattuja cashewpähkinöitä. Otin reissun aikana myös kolme suolatablettia.
Suo-osuuden jälkeen Matildanjärven polut tarjosivat sopivasti varjopaikkoja. Järven kierrettyäni jatkoin paluumatkalle ja Järvenpäänsuon kautta kohti saarta.
Suon jälkeen tein kuitenkin kunnon pummit, kun en hoksannut itään päin menevää Endalin laavulle menevää polkua, vaan jatkoin ajatuksissani matkaa aivan päinvastaiseen suuntaan. Olin juossut suon jälkeen jo tovin ja ehdin jo miettiä, että en muista menomatkalta tällaista maisemaa.
Sitten näin kyltit, joissa luki LUONTOTALO/SKIHAUS – tällaisia kylttejä en ole kyllä nähnyt aikaisemmin! Äsh, olin juossut auttamatta harhaan. Siinä vaiheessa olin taittanut matkaa jo 17 km ja lähes 3 h, mutta onneksi minulla ei ollut kiire mihinkään. Ei auttanut muu kuin juosta samaa reittiä takaisin.
Koko loppureitti oli latupohjaa ja sykkeet alkoivat selvästi nousta lämpimän kelin takia. Tarkkailin sykkeitä ja vaihdoin aina kävelyksi, kun sykkeet nousivat vauhtikestävyysalueelle (yli 140 bpm). Vettä ei olisi tuhlattavaksi. Olin tuonut saareen 4,5 litraa vettä, josta olisi lenkin jälkeen jäljellä vettä juuri ja juuri retkilounaaseen. Mutta ei hätää, se riittäisi hyvin. Onneksi olin nesteyttänyt itseäni kunnolla lenkin aikana.
Lopulta olin taas lossilla ja onnekseni eräs retkeilevä pariskunta oli juuri rantautumassa mantereelle, joten pääsin heti lossin kyytiin. Maalissa teltalla kello näytti juoksulenkin pituudeksi tasan 22 km, aikaa oli mennyt 3,5 tuntia ja keskisyke oli 127. Pulahdin peseytymään järveen ja vesi oli järvenpoukamassa tosi lämmintä! Trangialla retkilounas viimeisistä vesistä, teltta ja kamat kasaan ja kotia kohti.
Oli upea reissu ja kotimatkalla autossa aivan herkistyin, kun oli niin hieno fiilis reissusta ja siitä, että sain aikaiseksi lähdettyä yksin. Telttailu ja polkujuoksu oli loistava treenikonsepti ja tulen varmasti toteuttamaan sen uudelleen!