Sohvaperunasta ultrajuoksijaksi – Villen oppeja ultrajuoksuun

Osallistuin tammikuussa Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmän juoksuleirille Varalan urheiluopistossa. Leirin avajaisiltana Ville Maksimainen kertoi meille omasta ultrajuoksuharjoittelustaan.

Villen matka pitkien polku-ultrien taitajaksi on ollut huikea. Vielä vuonna 2011 Ville oli tyypillinen toimistotyöläis-sohvaperuna – hän ei juurikaan harrastanut liikuntaa, kunto oli heikko ja painoa oli kertynyt. Liikuntaherätyksen jälkeen polkujuoksu tuli nopeasti kuvioihin ja ensimmäisen ultransa Ville juoksi Vaarojen maratonilla vuonna 2014.

Sittemmin Ville on juossut kuusitoista yli 80 km:n polku-ultraa ja viisi yli 100 mailin kisaa. Tänä vuonna Villellä on edessään ensimmäinen yli 200 mailin kisa.

Ville UTMB:lla.

Pitkien ultramatkojen juoksijaksi Villen treenimäärät ovat melko maltilliset, keskimäärin 10 h viikossa. Lisäksi hän tekee kehonhuoltoa 4-5 h viikossa ja joka viikkoon kuuluu vähintään yksi lepopäivä. Ville juoksee noin 75 % kilometreistä poluilla.

Insinöörismiehenä Ville on myös juoksun suhteen systemaattinen ja analyyttinen. Ville osaa kuunnella kehon viestejä niin treeneissä kuin kisoissa, ja treeneissä kilometrimääriä ja nousumetrejä on nostettu maltillisesti. Villen valmentajana toimii Antti Lepistö Kulku-valmennuksesta.

Miten Ville valmistautui vuoriultraan?

Elokuun lopussa 2018 Ville osallistui maailman ehkä merkittävimpään vuorijuoksuun, UTMB:n päämatkalle (Ultra-Trail du Mont-Blanc, 171 km, 10000 nousumetriä). Villen kisasuoritus on millä tahansa mittapuulla käsittämätön – loppuaika 27:49 h oli kaikkien aikojen paras suomalaisaika ja sijoitus kaikista juoksijoista 69., omasta ikäsarjasta 21. Luennossa Ville avasi meille leiriläisille harjoittelunsa tärkeimpiä kulmakiviä.

Talven peruskestävyysjaksolla Ville teki UTMB:aa varten runsaasti erittäin kevyttä määräharjoittelua eli alle 110 sykkeellä (60-65 % maksimisykkeestä; Villen aerobinen kynnys on 151). Lisäksi hän teki viikoittain lihaskuntotreeniä koko peruskestävyyskauden ajan.

Maaliskuussa 2018 Ville aloitti varsinaisen UTMB:lle valmistavan kauden. Koska peruskuntoa oli rakennettu todella maltilla, kroppa kesti treenimäärien ja -tehojen nostamisen. Mäkiharjoittelun määrää nostettiin vähitellen, ja avainharjoituksina Ville teki vauhtikestävyystreeniä mäessä, pitkiä mäkiharjoituksia sekä polkupitkiksiä, joista osan ylipitkinä.

Villen maaliintulo UTMB:lla.

Erityisesti viikonloppujen rypästreenit, jossa tehdään pitkä juoksutreeni peräkkäisinä päivinä, olivat Villen harjoittelussa tärkeässä roolissa. Kovimmilla treeniviikoilla treenitunteja kertyi 16-17 h ja nousumetrejä 6000 – 9000 m.

Tärkeänä ohjenuorana Villellä oli kisaolosuhteiden jäljittely treeneissä. Erityisesti alamäkien sietokyky on vuoriultrissa ratkaisevan tärkeää. Harjoitellessaan Ville vietti paljon aikaa kotiseutujen mäissä, ja koska Suomesta ei vuoria löydy, Ville oli kesällä 2018 omatoimisella treenileirillä Itävallassa.

Kisaan valmistautumisessa Ville painottaa fyysisen kunnon lisäksi henkistä valmistautumista ja kisataktiikkaa – nämä ovat onnistumisen kannalta vähintään yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä. Ylipitkät treenit valmentavat sekä kroppaa että päätä ja energiansaantia tulee harjoitella treenin aikana.

Mitä Villen opeista jäi minulle käteen?

Villen luento oli inspiroiva ja tuli minulle tammikuussa varsin hyvään saumaan – olinhan juuri aloittamassa uutta peruskestävyyskautta ja joutuisin tekemään osan treeneistä hyvin kevyillä sykkeillä. Oli rohkaisevaa kuulla, että kovatkin polku-ultraajat treenaavat määrää tosi kevyesti.

Pohdin myös omia kisavalmistautumisiani. Kisataktiikka on minulla yleensä erittäin hyvällä mallilla: ultrajuoksukisoihin lasken exceliin syömiset ja juomiset ja teen ainakin karkean vauhdinjakosuunnitelman. Treenivauhdit antavat hyvää osviittaa realistisiin kisavauhteihin. Esimerkiksi viime kesän NUTS Ylläs Pallaksen 55 km matkalla pystyin ennustamaan oman loppuaikani minuutin tarkkuudella!

Jokainen taaplaa tavallaan!

Ensi syksynä olen ajatellut juosta ensimmäistä kertaa Nuuksio Classicin (kotikisa!) ja siellä 70 km matkan. Reitillä on noin 1500 nousumetriä, joten mäki- ja pitkät treenit tulevat minullekin tutuksi kevään ja kesän mittaan. Odotan jo innolla mäkitunkkaustreenejä Salmessa ja Malminkartanossa.

Villen painottama henkinen kisavalmistautuminen on sen sijaan ollut minulle vaikeampaa. Ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun pää on meinannut pettää kisassa ja olen vajonnut synkkyyteen. Hyviä vinkkejä henkisen kantin treenaamiseen otetaan vastaan! 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *