Miten sun treeniviikkosi on sujunut? Mulla meni viikon juoksut aivan pieleen, kun jo viime viikolla alkoi flunssa ja parantelin sitä useamman päivän. Lenkille ei ollut menemistä ja ilman flunssaakin oli rankka viikko, kun tielle osui kaikenlaista säätöä. Elämä on!
Perjantaina oli jo suht terve olo ja lauantaina uskaltauduin lenkille. Juoksuohjelmasta jäi flunssan takia väliin tärkeitä treenejä, mutta turha hötkyillä ja yrittää kiriä menetettyjä kilometrejä kiinni. Paras jatkaa juoksuohjelmaa siitä, mitä ohjelmassa lukee.
Ohjelma sanoi juoksua 5-6 km ja lihaskunto. Oli ihanaa hölkötellä tunti syksyisessä Nuuksiossa pienessä tihkusateessa! Kotona tein tunnollisesti puolen tunnin kotijumpan ja sain taas hyvän hien päälle. Pitäisi varmaan ottaa toinen lihaskuntotreeni viikkoon.
Tänään sunnuntaina oli ohjelmassa 2,5 h pitkis. Twitterissä tuli vastaan Runner’s Worldin hyvä artikkeli siitä, miten tulisi treenata tasaisen reitin juoksukisaan, jos omat lenkkireitit ovat yleensä mäkisiä. Kisareitin monotonisuus voi olla kova kropalle ja siihen pitäisi valmistautua harjoittelemalla.
Veikkolan huudeilla on pientä mäkeä melkein koko ajan, ja Joensuun rataultra on puolestaan tietenkin täysin tasainen. Joten ei muuta kuin kotikylän urheilukentälle juoksemaan ratapitkis. Tämä olisi myös hyvää harjoittelua pääkopalle tulevaa 12 tunnin kisaa ajatellen.
Pitkis radalla meni yllättävän kivuttomasti. Sykkeet vaan meinasivat nousta koko ajan ja jouduin kävelemään vähän väliä – flunssa varmaan vaikutti vielä. Pieni henkinen kuoppa tuli 1 h 45 min paikkeilla, mutta silloin pitää keskittyä juoksemaan kierros kerrallaan. Tämäkin on tärkeää oppia rataultralle. Aivan kreisiä touhua 🙂
Ratapitkiksen saldoksi tuli 2 h 32 min ja 20,6 km. Keskivauhti oli 7:24 min/km ja keskisyke 132. Hidasta siis oli ja tämänpäiväisen treenin valossa 12 h ennätyksen parantaminen tuntuu aika utopialta. Mutta vielä on monta viikkoa aikaa löytää kisakunto. En hermoile tässä vaiheessa.
Rataultraa ajatellen oli joka tapauksessa tosi hyvä treeni ja taisin päästä kuuluisaan juoksijan flow’hun. Taas tiesin, miksi teen tätä. Juostessa pääsen parhaiten täydelliseen läsnäolon tilaan. Pää tyhjenee ja samaan aikaan ajattelen kaiken läpi.
