Niin ihanaa kuin juoksu onkin, on hyvä kehittää kestävyyttä myös muilla lajeilla. Etenkin asfaltilla juokseminen on yksipuolista ja altistaa rasitusvammoille. Asfalttijuoksusta kannattaakin siirtyä välillä rohkeasti poluille tai muiden kestävyyslajien pariin.
Itse olen viime aikoina hurahtanut pyöräilyyn ja saanut pyöräilystä juoksulle uuden parhaan kaverin!
Viime syksynä ostin itselleni uuden pyörän. Omistin muutama vuosi sitten cyclocrossin, mutta tällöin pyöräily ei ottanut tulta alleen ja myin pyörän pois. Nyt päätin kuitenkin antaa pyöräilylle uuden mahdollisuuden.
Erilaisista pyörätyypeistä gravelit ovat olleet viime aikojen kovinta huutoa ja niinpä minunkin oli helppo päätyä graveliin. Gravelilla voi pyöräillä sekä maanteillä että sorateillä, joita kumpiakin riittää kotikulmillani.
Gravel ei ole niin vauhdikas kuin maantiepyörä, mikä myös sopii minulle erittäin hyvin. En ole kauhean kokenut pitkänmatkanpyöräilijä, joten vakaampi menopeli on helpompi ottaa haltuun.
80 km pyörälenkki – tähän saakka pisin
Viime syksynä ehdin tehdä pari peruskestävyysharjoitusta pyöräillen. Tämän vuoden pyöräilykauden avasin huhtikuun puolivälissä, jolloin tein kevään ensimmäisen pidemmän (=tunnin mittaisen) pyörälenkin.
Ensimmäiset pyörälenkit gravelilla tuntuivat vähän pelottavilta. Gravelin ajoasento on kapeampi kuin ikivanhassa trukissani, ja ajaminen tuntui kiikkerältä. Myös lukkopolkimiin tottuminen vei pari ajokertaa, vaikka olen pyöräillyt kohtalaisen paljon lukkopolkimilla. Taajamassa otan kyllä aika herkästi toisen jalan pois lukosta, jotta voin varautua äkkipysähdykseen.
Parin pyörätreenin jälkeen homma alkoi maittaa ja pyöräilykuntokin alkoi kuoriutua esiin. Ylämäissä ei hapota enää niin herkästi ja uskallan päästellä myös alamäissä kovempaa (vieläkin tosin jarruttelen vauhdin kasvaessa tosi pitkissä alamäissä).
Etenkin henkisesti pyöräily avasi – kirjaimellisestikin – ihan uuden maiseman. On ollut todella virkistävää päästä pyörällä kauemmas kotoa ja nähdä uusia maanteitä ja paikkoja.
Vapunpäivänä pyöräilin 55 km ja nyt helatorstaiviikonloppuna 80 km, elämäni tähän saakka pisimmän pyörälenkkini. Oli todella hieno lenkki Veikkolasta Lohjan kautta Siuntioon ja takaisin kotiin. Siuntiossa oli tietenkin asianmukainen jäätelötauko!
Pyöräilyä seuraavaan treenijaksoon
Pyöräily alkoi tuntua niin kivalta, että pyysin Pasi-valmentajalta lisää pyörälenkkejä ohjelmaan. Seuraavalle kolmen viikon treenijaksolle Pasi laittoi minulle vähemmän juoksua ja enemmän pyöräilyä.
Paavo Nurmi Marathoniin on nyt kolme kuukautta aikaa, mutta sopivan kokonaiskuormituksen varmistamiseksi kokeilemme nyt treenien keventämistä pyöräillen. Toki tarvitsen maratonia silmällä pitäen myös juoksukilsoja alle, mutta pyöräily on kevyttä ja luulen, että pyöräily tekee peruskunnolle ja hapenottokyvylle pelkkää hyvää.
Toisaalta pyöräily myös kehittää jalkojen voimaa ihan eri tavalla kuin juoksu, jossa voimatasot eivät juurikaan kehity. Ylämäkien pyöräilyssä jalat hapottavat välillä kunnolla, kun ylös pitää päästä. Eiliseen 80 km lenkkiinkin osui kenties pahin ylämäki muutaman kilsan päässä kotoa, mutta niin vain pääsin sen ajaen ylös.
Muutenkin pyöräily nyt maittaa, joten kivaa treenata vaihteeksi vähän eri tavalla!
Moikka! Löysin tieni blogiisi ja juttujasi on todella kiva lukea 🙂 Toivoisin, että itsekin saisin juoksukuntoani ylöspäin ja näitä sinun kirjoituksiasi on inspiroiva lukea. Itsekin hankin vähän aika sitten uuden gravel-pyörän, joten nämä pyöräjutut ovat myös todella tervetulleita. Mukavaa kesää ja kuntoilukilometrejä! 🙂
Moikka Miia, kiva kun olet löytänyt blogiini ja kiitos kommentista! Kiva kuulla, että sinäkin olet hommannut gravelin. Pyöräilyn ja juoksun yhdistelmä on tehokas kunnonkohottaja, tsemppiä siihen ja kuullaan! 🙂