Päivä päivältä näyttää yhä epätodennäköisemmältä, että kevään pääkisa Färsaarten maraton ei tule toteutumaan. Kisaa tai lentoja ei ole vieläkään peruttu, mutta pitäisin pienenä ihmeenä, että koronatilanne muuttuisi lähiviikkojen aikana niin, että matka toteutuisi. Ulkomaille matkustamista ei myöskään tulla suosittelemaan todennäköisesti vielä pitkään aikaan, joten eiköhän tässä pysytellä visusti kotimaassa.
Nyt palasin siis maratonille valmistavalta kaudelta takaisin peruskuntokauteen. Tähtäimessäni on seuraavaksi Nuuksio Classicin 70 km ultramatka syyskuussa. Vaikka kisa käydään aivan lähellä kotoani, osallistun Nuuksio Classicille ensimmäistä kertaa. Aiempina vuosina veri on vetänyt kotipolkujen sijaan muihin maisemiin, mutta nyt pääsen vihdoin kotikisaan!
Nuuksio Classicissa on paljon mahtavia puolia: saan nukkua edeltävät yöt kotona, kisapaikalle ei ole pitkä matka ja tunnen suurimman osan reitistä, joten kisaan valmistautuminen ja kisataktiikan suunnittelu helpottuu.
Toisaalta Nuuksio Classicin ultramatkan itäisellä osuudella on minulle myös paljon uusia polkuja, ja vaikka reitti olisi kuinka tuttu tahansa, ultra on vaativa kisasuoritus ja matkalle mahtuu aina yllätyksiä. En voi siis liikaa tuudittautua reitin tuttuuden varaan!
Takaisin peruskuntokaudelle – mitä nyt sitten?
Meilailin juoksuvalmentajani Minnan kanssa koronan myötä muuttuneista kisasuunnitelmista. Minna totesi, että nyt kun kisakalenteri tyhjeni, niin peruskestävyyskausi jatkuu.
Sain Minnalta evästyksen: ”Käytännössä edelleen kärsivällisyyttä vaativaa pitkää peruskestävyyslenkkiä. Keventelyt jäävät pois, kun ei ole kisoja. Samoin ei tarvitse mitään kovia viimeistelyharkkojakaan, jotka olisivat olleet lähinnä HCR, Helsinki 10km ja jokin vetotreeni.”
Pohdin myös, juoksisinko kesäkuun alussa jonkin omatoimimaratonin Färsaaria korvaavana elämysjuoksuna. Minna pyysi pohtimaan, millaisella teholla juoksisin mahdollisen omatoimimaratonin – peruskestävyyspitkiksenä (125-130 sykkeellä) vai vauhtikestävyysalueella (ehkä 150-155 keskisykkeellä).
Jos haluaisin simuloida maratonia eli juosta omatoimimaratonin vauhtikestävyysalueella, niin siitä palautuminen kestäisi pidempään, melkein oikeaa maratonia vastaavasti, jolloin koko loppu kesäkuu menisi kevyellä harjoittelulla.
Jos taas juoksisin omatoimimaratonin peruskestävyyspitkiksenä (mitä pitäisin itseni tuntien hyvin hankalana!), tulisi joka tapauksessa pidempi palautumisaika kuin normaalista treeniviikosta.
Minnan pohdinnat olivat hyviä ja päädyin siihen, että mieluummin juoksisin kesäkuussa paljon peruskestävyystreeniä. Omatoimimaraton – olisi se sitten juostu miten kevyillä tehoilla tahansa – sotkisi peruskestävyysharjoittelua ja pakottaisi keventämään keskellä parhaita alkukesän juoksuviikkoja.
Mieluummin maltan mieleni ja juoksen kesäkuussa Färsaarten tilalla vaikkapa 30 km pitkiksen – siinä on jo riittävästi elämystä, mutta samalla pääsen jatkamaan tehokkaasti treeniä kohti Nuuksiota.
Nyt noudatan juoksuohjelmaa, jonka Minna teki minulle äitienpäivään saakka. Juoksuvalmennuksen alkaessa Minna korosti, että toimiva ja avoin dialogi hänen ja valmennettavan välillä on hänelle tosi tärkeää, ja se näkyy juoksuohjelmassani: kovia treenejä on sopivasti ja niiden jälkeen huolehditaan aina kunnolla palautumisesta.
Minna painotti myös, että minun tulee seurata palautumistani tarkkaan ja poiketa tarvittaessa ohjelmaan merkityistä treeneistä, jos olo tuntuu palautumattomalta.
Juoksutreenini sujuu tällä hetkellä hyvin ja vaikka koronakriisi ja etätöiden tekeminen on monella tavalla kuormittavaa, olen selvästi paremmassa tasapainossa kuin muutama viikko sitten koronakriisin alettua.
Tämä juoksuviikko oli ohjelmassa keskiraskas ja kilometrejä tuli jopa 60 km – ihanaa! Ensi viikolla tiedossa on kova juoksuviikko: ohjelmassa muun muassa ylämäkivetoja, kevyttä vauhtikestävyyttä ja 2,5 tunnin pitkis.
Tsemppiä alkavaan viikkoon!