Tammikuu 2019.
Olen ennenkin ollut kovilla jaksamiseni suhteen, mutta nyt olo tuntuu erityisen väsyneeltä. Edellinen vuosi töissä on ollut vaativa ja olen samaan aikaan harrastanut aktiivisesti juoksua. Palauduin pitkään 100 km ultrajuoksukisasta, jonka juoksin Vuokatissa syyskuussa 2018. Kirjoitan päiväkirjaani, että olen käännekohdassa oman hyvinvointini suhteen. Kuvittelen, että osaan rauhoittua.
Mutta rauhoittumisen taito on kadonnut. Heti kun jaksamiseni hieman paranee, lyön lisää löylyä. Uusi työ imaisee mukanaan ja lisään juoksumääriä. Treenaan keskimäärin yli 7 tuntia viikossa. Ajattelen, että juoksu on henkireikäni ja treenaan, koska mä voin. Onneksi suurin osa treenistä on peruskestävyysalueen juoksua eikä minulla ole rasitusvammoja.
Päämäärätöntä kevyttä liikkumista, metsäkävelyä tai oravankatselulenkkejä ei kuitenkaan ole ohjelmassani ollenkaan, puhumattakaan siitä, että vain oleilisin kotona sohvankulmassa ja rentoutuisin totaalisesti. Nukun huonosti ja keskittyminen on vaikeaa. Kärsin vauhtisokeudesta sitä ymmärtämättä.
Elokuu 2019.
Kesäloma ei riitä palautumiseen enkä enää muista, milloin olisin herännyt yöunien jälkeen täysin levänneenä. Kirjoitan jälleen päiväkirjaani, että olen käännekohdassa. Alan vähitellen tajuta, että minun täytyy tehdä elämääni merkittävämpiä muutoksia. Onneksi elämänilo on säilynyt koko ajan ja tiedän, että jaksamiseni avaimet ovat omissa käsissäni.
Luen netistä hermoston toiminnasta ja saan selville, että kroonisessa kuormitustilassa sympaattinen hermosto – joka vastaa kehon aktiivisesta toiminnasta – saa ylivallan parasympaattiselta hermostolta. Parasympaattinen hermosto rauhoittaa, auttaa palautumaan ja edistää hyvää unta.
Kun stressi pitkittyy, sympaattinen ja parasympaattinen hermosto saattavat keikahtaa nurinpäin. Sympaattinen hermosto on jatkuvasti aktiivinen – myös silloin, kun pitäisi palautua ja levätä. Tämä voi johtaa uni-valverytmin totaaliseen sekoittumiseen ja esimerkiksi heräämiseen ja valpastumiseen keskellä yötä, kun pitäisi nukkua.
Ymmärrän, että minun täytyy rauhoittaa elämääni merkittävästi ennen kuin olen oikeasti burnoutissa. Mutta miten hidastaa ylinopeudesta kävelyvauhtiin ilman, että tarvitsee törmätä seinään? Miten oppia uudelleen palautumisen taito, löytää tasapaino aktiivisuuden ja rentoutumisen välillä ja olla paremmin läsnä omassa elämässä? Voisiko mindfulnessista olla minulle apua?
Lokakuu 2019.
Olen aloittanut kahdeksan viikkoa kestävän Mindfulness-based stress reduction (MBSR) -kurssin. MBSR on maailman eniten tieteellisesti tutkittu mindfulness-ohjelma ja sen positiiviset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin on todettu lukuisissa tutkimuksissa. MBSR-kurssi on Center for Mindfulness Finlandin järjestämä ja se kokoontuu keskiviikkoiltaisin Centerin Läsnäolon tilassa Etelä-Haagassa.
Kurssilla harjoitellaan mindfulnessia – hyväksyvää, tietoista läsnäoloa – istumameditaation, kehomeditaation ja mindfulness-joogan avulla. Kurssilla on myös keskustelutehtäviä ja kotiharjoituksia. Kurssilaiset sitoutuvat säännölliseen harjoitteluun ja kokemuksia jaetaan kurssilaisten kesken avoimesti ja luottamuksen ilmapiirissä.
Olen kuullut mindfulnessista paljon: se vähentää stressioireita ja unettomuutta, parantaa elämänlaatua ja ihmissuhteita ja muuttaa myönteisesti jopa aivojen ja hermoston rakennetta. Erityisesti minuun vetoaa mindfulnessin myönteinen vaikutus keskittymiskykyyn sekä ajatusten ja tunteiden hallintaan. Eräs tuttavani kertoi mindfulnessin helpottaneen hänen kohdallaan paniikkihäiriöoireita. Jos mindfulness mahdollistaa kaikki nämä, toivotan menetelmän oikein tervetulleeksi elämääni!
En ole mindfulnessin harjoittamisessa aivan vihreä. Olen tehnyt kännykkäsovelluksen avulla mindfulness-harjoituksia lähes päivittäin kesästä alkaen. Pelkkä kännykkäsovellus jätti menetelmän kuitenkin pinnalliseksi ja harjoituksia oli helppo jättää väliin.
Mindfulnessin positiiviset vaikutukset ilmenevät vasta säännöllisessä harjoittamisessa ja halusin ymmärtää menetelmää syvällisemmin. Kävin ensin Center for Mindfulness Finlandin mindfulness-viikonloppukurssin (lue aiemmista kokemuksistani täältä) ja se oli niin virkistävä ja voimaannuttava, että halusin jatkaa kahdeksan viikon MBSR-kurssilla.
Kurssia on nyt takana kolme kertaa ja menetelmä alkaa tuottaa tulosta. Saan itseni nopeammin kiinni suorittamisesta. Nukun paremmin kuin aikoihin.
Jatkuu seuraavassa postauksessa.
Kurssi saatu blogin kautta.