Kirjoitin viime kerralla Hetta-Pallas-juoksun jälkeisestä nihkeästä palautumisesta. Toipuminen pitkästä kestävyyssuorituksesta on oma taiteenlajinsa eikä kovempiin juoksutreeneihin ole kiirettä. Pitkä kisa saa lihaksissa aikaan mikrovaurioita ja hermotus on sekaisin. Sohvanpohjalle ei toki kannata jäädä, vaan harrastaa kevyesti muita lajeja. Ja panostaa syömiseen ja nukkumiseen!
Olen harrastanut juoksua yli 10 vuotta ja ollut siinä mielessä onnekas, että en ole koskaan kärsinyt erityisistä rasitusvammoista. Vammoitta säilymiseen on varmaan auttanut se, että kilometrimäärät ovat mulla olleet aina melko maltilliset ja juoksen sekä asfaltilla että poluilla, ja monenlaisilla lenkkareilla.
Ohimeneviä ikäviä tuntemuksia jaloissa on joskus ollut, mutta ne ovat menneet aina nopeasti ohi. Runsas asfaltilla juokseminen on saattanut tuntua takareisissä ja lopputalvesta pohkeet ovat monesti kivikovat, kun olen juossut paljon nastalenkkareilla. Yksipuolinen asfaltilla juokseminen hajottaa helposti jalat, mihin polkujuoksu tuo erinomaista vastapainoa.
Kymmenen ikävuotta lisää harrastuksen aloittamisesta tuo toki lisähaastetta rasitusvammojen välttämiseen. Neljänkympin tällä puolella kehonhuolto on tullut entistä tärkeämmäksi. Venyttelen lyhyesti useana iltana viikossa ja käyn säännöllisesti luottohierojani möyhittävänä.
Viime aikoina olen innostunut jälleen joogasta. Pyrin tekemään astangajoogaa noin kerran viikossa ja syksyllä otan ohjelmaan myös yin-joogan. Astanga on mahtava laji: samassa paketissa tulee voima, kehonhallinta, liikkuvuus ja mindfulness. Minusta joogan pitäisi olla lakisääteistä kaikille juoksijoille. 😊
Myös muut lajit ovat kullanarvoisia, etenkin jos juoksussa tulee takapakkia. Hetta-Pallaksen jälkeen minulla on ollut juostessa kipua toisen jalan ulkosyrjässä. Olin alkuviikosta urheilukentällä tekemässä koordinaatiotreeniä ja huomasin, että iskutus sattui ulkosyjään. Treeni jäi kesken.
Nopea googlaaminen antoi diagnoosiksi m. peroneus longuksen lihasjänteen tulehdustilan. Tunturikivikossa juokseminen ja kovahkot kisakengät ovat varmaan aiheuttaneet vaivan. Vähäinen kipu tuntuu onneksi vain juostessa, joten olen nyt ollut muutaman päivän juoksematta ja sen sijaan käynyt uimassa ja kuntosalilla, sauvakävellyt, pyöräillyt ja joogannut.
Juoksussa oman kehon tuntemus on tärkeää ja epänormaaleihin tuntemuksiin kannattaa tarttua heti. Itselleni ei tulisi kuuloonkaan, että jatkaisin juoksua kipeällä jalalla. Pienestä vaivasta tulee muutoin helposti suurempi.
Eli eiköhän tuo vaiva mene tällä reseptillä nopeasti ohi. Huomenna lauantaina on tarkoitus testata koiven kestävyyttä Harri Mannermaan 60-v. juhlajuoksussa. Siellä olisi tiedossa kymppi ja mukavaa yhdessäoloa vanhojen ja uusien juoksukaverien kanssa. Soijaa pukkaa – huomiseksi on luvassa +31 😊!
-Ansku
PS. Olin tosi inspiroitunut pika-aiturinaistemme huikeasta juoksusta Joensuun GP:ssä tällä viikolla! Annimari Korte juoksi uuden SE:n ja hän sekä Reetta Hurske alittivat Tokion olympiarajan. Onnea mielettömästi molemmille! Korte on muuten Veikkolan Veikkojen, oman kylän urheiluseuran kasvatteja.