Neljän päivän perhevaellus Kilpisjärvellä

Kun Lapin hulluus iskee, on päästävä joka vuosi pohjoiseen. Niinpä perheen kesälomamatka suuntautui jälleen Lappiin. Tällä kertaa teimme Kilpisjärvellä neljän päivän vaelluksen. Oli upea reissu – ihanaa, että meillä on Suomessa sellaisia maisemia kuin Lapissa!

Vaelluksen jälkeen mökkeilimme vielä pari päivää Särkijärven majoilla Muoniossa ja kävin juoksemassa Pallaksella NUTS Virtual Racen 37 km matkan samaan aikaan kun huikeat perusmatkalaiset suorittivat Hetta-Pallas-Ylläksen satamailista (kirjoitan juoksusta oman postauksensa).

Suunnittelusta toteutukseen

Kilpisjärven vaellus oli ensimmäinen koko perheen vaelluksemme. Teinityttömme lähtivät melko ennakkoluulottomasti matkaan, vaikka jupisivatkin hieman sometauosta ja mahdollisista hyttysistä. Luulen kuitenkin, että somekatko teki hyvää meille kaikille!

Myös minulle tämä oli ensimmäinen monen päivän vaellus yli 15 vuoteen. Vaelluksen suunnittelu alkoikin retkivarusteiden päivityksellä: hankimme tytöille kuoriasut, retkeilyhousut, vaelluskengät, makuupussit ja makuualustat. Rinkat ja toisen teltan saimme lainaksi ystäväperheeltä.

Itselleni hankin uuden makuupussin, makuualustan, retkihousut ja merinovillapaidan – sekä viime hetken paniikissa uudet vaelluskengät! Mutta kenkäshow’sta vähän myöhemmin postauksessa.

Ensimmäisen yön telttapaikka.

Tein toukokuussa yhden yön telttaretken Teijon kansallispuistoon ja onneksi tein, sillä silloin huomasin, etten pärjää vanhalla makuupussillani +3 asteen yölämpötilassa eikä makuualustakaan ollut kovin mukava. Hyvät yöunet ovat supertärkeät, joten nukkumisvarusteiden päivittämistä ei tarvinnut miettiä kahteen kertaan.  

Olimme alun perin suunnitelleet vaeltavamme Ruotsin puolella, jossa puolisoni on käynyt monena kesänä kalareissulla. Koronaviruksen vuoksi teimme kuitenkin uuden reittisuunnitelman Suomen puoleisen Kalottireitin suuntaan.

Ennen lähtöä seurasimme silmä kovana Kilpisjärven sääennusteita yr.no-sääpalvelusta. Muutama päivä ennen vaelluksen alkua Kilpisjärvellä oli nollakeli ja satoi räntää. Päätimme varata yhdeksi yöksi varaustuvan Termisjärveltä, jotta pääsisimme erittäin huonon kelin sattuessa edes yhdeksi yöksi sisätiloihin ja lämpimään.

Hajonneet vaelluskengät

Saavuimme Kilpisjärvelle lauantai-iltapäivänä 4.7. ja ruokailtuamme Ravintola Kilpiksessä olimme valmiit lähtemään matkaan. Minulla oli jalassa vanhat, luotettavat vaelluskenkäni, jotka puoliso oli huoltanut kotona. Lähdimme patikoimaan luontokeskuksen parkkipaikalta alkuillasta, ensimmäisen yön etappina Marjajärvet.

Kun olimme patikoineet muutaman sata metriä, huomasin vaelluskengissäni jotain merkillistä. Toisen kengän reuna näytti hapertuneelta. Katsoin kenkiä tarkemmin ja huomasin molempien kenkien hajoavan kirjaimellisesti jalkaan!! Nähtävästi vaelluskengätkään eivät kestä loputtomiin – kengät olivat yli 15 vuotta vanhat ja olivat vanhetessaan haurastuneet.

Toisena päivänä kohti Termisjärven varaustupaa.
Termisjärven tupa ja upea Termisvaara.

Paniikissa takaisin parkkipaikalle ja Kilpishallin urheiluvälineliikkeeseen ostamaan uudet vaelluskengät. Kaupasta löytyi hyvät Salomonit ja ostin ohuiden merinovillasukkien päälle toiset sukat rakkoja välttääkseni. Tein sitten koko vaelluksen tuplasukilla ja uudet kengät asettuivat onneksi niin hyvin jalkaan, että en saanut rakon rakkoa!

Jälkeenpäin pohdimme, että onneksi vanhat kengät hajosivat heti vaelluksen alussa, eivätkä jossain Termisjärvellä 20 km päässä Kilpisjärveltä! Toki olisi ollut hyvä tehdä pari testikävelyä jo kotona vanhoilla kengillä, mutta tämä jääköön opiksi tulevia vaelluksia varten. 😊

Neljä yötä, 37 km

Itse vaellus sujui hienosti. Keli vaihteli poutaisen ja aurinkoisen välillä – vain kolmantena yönä ja sen jälkeisenä aamuna sateli vettä. Lämpötila oli päivisin +7-+10, mikä oli loistosää patikoimiseen. Viimeisenä vaelluspäivänä keskiviikkona aurinko paistoi taivaan täydeltä ja oli jopa kuuma. Hyttysiä ei tuulen ansiosta juurikaan ollut, vaikka meitä oli peloteltu niistä etukäteen.

Uusi päivä alkamassa Termisjärven tuvalta.

Öisin lämpötila putosi lähelle nollaa. Koska olen vilukissa, nukuin kolmen vuodenajan makuupussissani merinovilla-asussa, villasukissa ja paksu pipo päässä. Näin tarkenin hyvin.

Päivätaipaleet vaihtelivat viidestä yhteentoista kilometriin. Kilpisjärvellä oli tosi helppoa suunnistaa paperikartan avulla. Tunturissa näkee kauas ja maamerkkejä on helppo tunnistaa oikean suunnan ottamiseksi. Saanatunturi seisoi upeana horisontissa ja hävisi näköpiiristä vasta yli 10 km päässä Kilpisjärveltä.

Pisin päivätaival osui sunnuntaille, ensimmäiselle kokonaiselle päivälle Marjajärviltä Termisjärvelle. Taipaleen loppupuolella oli tosi märkiä ja mutaisia osuuksia, ja varaustuvalle saapuessamme olimme kaikki aika poikki. Sitä ihanampaa oli yöpyä seuraava yö varaustuvassa!

Huikea Salmikuru.

Varaustupayön jälkeen jatkoimme matkaa Termisjärveltä Salmikurua ylös takaisin Kalottireitin suuntaan Salmiijärvelle. Tämä oli maanantai ja vaelluksen toinen kokonainen päivä. Aamupäivä oli huikean aurinkoinen ja tämä oli onni, sillä Salmikurun ylitys oli todella haastavaa, varsinainen extreme-kokemus. Sateessa kurun ylitys olisi ollut vaarallista.

Salmikuru oli pelkkää rakkakivikkoa eikä mitään ihan pientä kiveä. Etenimme rauhallisesti ja parin kilometrin matkaan kului kurussa melkein kaksi tuntia. Kurun jälkeen pääsimme kapuamaan vielä ylös jyrkkää lumihankirinnettä. Jälkeenpäin 15-vuotias tyttömme kommentoi, että rakassa eteneminen oli hauskaa!

Salmikurusta avautui upea näkymä.

Kolmannen yön vietimme Salmijärven rannassa, jossa oli aika kivikkoista ja telttapaikkojen löytäminen oli haasteellista. Tähän osui myös vaelluksen ainoa sadeyö, mutta sateen ropinassa nukuin tosi hyvin, parhaiten koko reissun aikana.

Kolmannen kokonaisen päivän taival oli lyhyt ja löysimme reissun hienoimman telttapaikan Norjan puolelta Coahppejavrin tuntumasta kosken ääreltä. Sadepilvet vaihtuivat upean aurinkoiseksi illaksi ja oli mukava ottaa koko iltapäivä ja ilta rennosti leirissä.

Saana ilta-auringossa viimeiseltä leiripaikalta.

Viimeisenä aamupäivänä pääsimme leiristä klo 10 maissa matkaan ja suuntasimme Kalottireittiä pitkin takaisin Kilpisjärvelle. Saana näkyi kutsuvasti kaukaisuudessa. Lähempänä Kilpisjärveä muita vaeltajia alkoi olla selvästi enemmän ja maalissa luontokeskuksen parkkipaikka oli täynnä autoja.

Onnistuneen vaelluksen jälkeen fiilis oli huipussaan! Seuraavan yön majoituksen olimme varanneet Lapland Hotel Kilpiksestä, jossa pääsimme saunomaan omassa vuokrahuoneistossa ja syömään poronkäristykset ja burgerit hotellin ravintolaan.

Retkieväät

Vielä pari sanaa vaelluksen syömisistä. Aamupalaksi nautimme puuroa, Blå Band -kiisseliä, pikakahvia ja hapankorppua, jonka päällä Oivariinia ja meetvurstia (metukka-hapankorppua söimme joka aterialla, 8 kpl per hlö per päivä). Lounaaksi valmistimme Kuppikuumaa tai Mama-nuudelia, päivälliseksi valmiita retkimuonia ja hieman lisäkeriisiä tai -pastaa sekä iltapalaksi leipää ja kaakaota.

Lisäksi jokaiselle päivälle oli napostetavaksi pieni Minigrip-pussillinen pähkinä-rusina-taatelisekoitusta, välipalapatukka tai -suklaa sekä puoli suklaalevyä, joita jokainen sai syödä omaan tahtiinsa.

Nämä energiamäärät riittivät hyvin helppoon patikointiin ja ulkona ruoka maistui. Seuraavaa vaellusta odotellessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *