Juoksen yhdeksännen maratonini huomenna Helsinki City Marathonilla. Viime vuonna olin ihan fiiliksissä HCM:n jälkeen ja ilmoittauduin tämän vuoden kisaan jo viime elokuussa. Kyllä HCM on The Katumaraton Suomessa! Tykkään reitistä ja minusta järjestelyt ovat toimineet siellä aina hienosti, vaikka kisaa on moitittukin.
Tämän vuoden HCM on siinäkin mielessä erityinen, että kyseessä on viimeinen HCM elokuussa ja omana tapahtumanaan. Vuodesta 2018 alkaen HCM järjestetään toukokuussa samana päivänä Helsinki City Runin kanssa. Jää nähtäväksi, miten juoksijat ottavat uudistuksen vastaan.
Päivän kuntoni on vähän arvoitus. En tiedä, onko palautuminen neljän viikon takaiselta NUTS Ylläs Pallaksen 134K matkalta vielä kesken. Olo tuntuu ihan normaalilta ja olen päässyt jo hyvin juoksemaan, mutta vasta viivalla selviää, ovatko hermosto (tai hermot) vielä palautumisvaiheessa.
Maratonille joka tapauksessa valmistaudutaan ja käyn läpi samat rituaalit kuin aiemmin. Tässä olen ihan normijuoksija – kevennän treeniä ja tankkaan. Vatsani kestää hyvin hiilareita ja pystyn syömään paljon, joten viikon menusta löytyy pastaa, vaaleaa leipää, puuroa, mehua, mehukeittoa, maltodekstriiniä ja karkkia. (Ja karkkia. Nolottaa.) Lapsetkin ovat jo oppineet, milloin äidillä on juoksijan juhlapäivät ja kotona saa ranskanleipää.
Kaikille hiilaritankkaus ei sovi, joten tässä pitää löytää itselle toimiva ratkaisu. Joskus olen kirjannut kaikki syömiseni Sulamoon ja saanut selville, paljonko pitää syödä saadakseen kokoon 500-600 g hiilaria päivässä. Ja se on aika paljon.
Hiilarit sitovat nestettä, joten tankatessa pitää juoda paljon. Tätä ajatellen mehu-maltodekstriini on loistava tankkausyhdistelmä. Malto on täyttä hiilaria ja mehusta saa samalla nestettä. Edellisenä päivänä ennen maratonia syön aina normaalisti.
Hiilaripöhnäinen olo on hieman tukala, joten ylitankkaamista tulee varoa. Siitäkin minulla on kokemusta. Eräälle maratonille söin vielä kisa-aamuna erittäin tuhdin hotelliaamiaisen ja silloin tuntui, että kroppa ei lähtenyt koko kisassa ollenkaan käyntiin.
Treenimääriä olen aina keventänyt viimeisen kahden viikon aikana ennen maratonia. Voi olla, että olen joskus kevennellyt vähän liikaakin, mutta olen halunnut pelata tältä osin varman päälle.
Tällä kertaa viime viikko oli vielä aika aktiivinen treenien osalta – pyöräilyä, juoksua ja joogaa tuli lähes yhdeksän tunnin edestä. Viime viikon torstaina eli yhdeksän päivää ennen maratonia tein suhteellisen rankan 14 km pitkiksen, mutta sen jälkeen olen tehnyt vain kevyttä treeniä.
Kisaviikolle on myös tyypillistä, että kehossa alkaa olla ihmeellisiä tuntemuksia, kun treeniä kevennetään ja huomio kääntyy omaan itseen. Juoksu ei kulje ja olo saattaa tuntua flunssaiselta. Minulla on ollut tukkoinen olo parina aamuna – ilmeisesti hiilaritankkaus tekee pöhnän myös hengitysteihin.
Epänormaali treenirytmi ja syöminen saattavat vaikuttaa myös yöuniin. Unen vähyydestä ennen maratonia ei kuitenkaan kannata stressata. Vuonna 2015 paransin maratonennätystäni yli 40 minuuttia, vaikka olin edellisenä yönä nukkunut vain noin neljä tuntia yöjunassa matkalla Ouluun (ei, yöjunat eivät ole minua varten!).
Maratonrituaaleihini kuuluu myös itse kisan suunnittelu. Mietin optimistista ja realistista tavoiteaikaa ja lasken, paljonko kisassa pitää syödä ja juoda tarvittavan hiilarimäärän kattamiseksi. Kisahurmassa syöminen ja juominen unohtuvat todella helposti, joten olen kokenut etukäteissuunnitelman hyödylliseksi. Etenkin hellemaratoneilla juon kunnolla joka juomapisteellä, ja lisäksi mukanani on 4-6 geeliä, geelikarkkeja ja suolaa.
Maratonille valmistautumiseen kuuluu myös yksi surkea lenkki lähellä kisaa. Kävin eilen illalla viimeisellä lenkilläni ja juoksu tuntui lähinnä lyllertämiseltä. Pää koitti sanoa, että ei tästä mitään tuu, mitä nää oikein yrität? Kun tällainen lenkki tulee vastaan, tietää kaiken olevan hyvin. Maraton saa tulla!