Ma 18.9.
Lepopäivä. Yöunet jäävät väliin, sillä juuri pennuistaan luopunut kissaemomme herää elämöimään ennen aamuviittä. En tietenkään enää saa unta. Ainoat keinot herätä olisivat aamulenkki, jooga tai kylmä suihku. Valitsen joogan, sillä takareisissä on tuntunut kireyttä. Ehdin joogata vartin ja se herättää kroppaa kivasti.
Illalla vien lapsen uimaan ja päätän tehdä päivän päätteeksi ihan kevyen hölkän, sillä kaipaan raitista ilmaa. Syksyn ensimmäinen lenkki pimeässä – tuntuu hurjalta, että päivä lyhenee tästä vielä paljon. Hölkkä-kävelyä puoli tuntia, keskisykkeellä 125.
Ti 19.9.
Tiistai on vauhtikestävyyspäivä. Nukun onneksi vähän paremmin, mutta levottomasti. Töissä on hurjan kiireinen päivä, näköjään töissäkin treenataan välillä vauhtikestävyyttä.
Varsinainen treeni töistä juosten, keskustasta Kehä ykköselle ja loppumatka bussilla. 13 km, josta 8 km ns. maratonvauhtia. Tällä viikolla onnistun: vk-osuuden keskisyke 163 ja vauhti 5:28 min/km. Juoksu tuntuu helpommalta kuin viikko sitten, mutta silti tuntuu, että vk-treeni on joka kerta varsinainen Pullukka Run. Jokaisessa vk-treenissä mietin painon pudottamista.
Bussissa iskee lievä horkka ja lähetän perheen Whatsapp-ryhmään viestin MULLE RUOKAA.
Ke 20.9.
Edellisenä iltana takareisiä on kiristänyt ja tuntuu järjettömältä, että lähtisin taas aamulla juoksemaan. Valitan miehelle, että en pysty tähän. Mutta nyt en lipsu laiskuuden vuoksi. Lisäksi olen raahannut vaihtovaatteet ynnä muut töihin jo edellisenä päivänä, joten olen tehnyt homman itselleni helpoksi.
Kello soi 5:30 ja aamutoimien kautta lenkille. Juoksen työmatkaa Kehä ykköseltä keskustaan 12 km ja lenkin jälkeen on tietenkin hyvä fiilis. Tuntuu hienolta juosta merenrantoja pitkin. Työpäivä on poikkeuksellisen pitkä ja olen kotona vasta iltakymmenen aikaan.
To 21.9.
Tänään ohjelmassa on vain jooga. Olen laistanut viikottaisia joogaharjoituksia ja sen huomaa liikkuvuudessa, etenkin takareisissä. Nyt päätän ottaa joogan jälleen viikko-ohjelmaan.
Käyn illalla paikallisen urheiluseuran vinyasa flow -tunnilla ja se on paikoin jopa rankka. Herkkuhimo vaivaa, en tiedä mikä siihen auttaisi. Seuraavana aamuna taas lenkki töihin, laitan kamat valmiiksi. Oikein odotan, että pääsen taas juoksemaan merenrantoja pitkin.
Pe 22.9.
Syyspäivän tasaus, nyt siirrytään virallisesti pimeän puolelle. Kello soi taas 5:30 ja on vielä pimeää, kun lähden kotoa. Tuntuu kivalta, keho alkaa näköjään tottua aamulenkkeihin. Sykemittaria ei ole, koska olen unohtanut sen töihin, mutta pidän tuntuman kevyenä. Lenkin aikana pitäisi tehdä mäkivetoja, mutta viisi tuntuu liian hapokkaalta ja teen niitä vain kaksi. Juoksua kertyy 12 km ja 1 h 18 min.
Työpäivä on taas energinen. Kyllä aamu-urheilusta saa hyvän buustin päivään! Iltäpäiväunet tosin tarvitsen töiden jälkeen.
La 23.9.
Ohjelmassa on sunnuntaille kolmen tunnin pitkis, mutta teen sen jo lauantaina ystävän kanssa hienossa syyssäässä. Juoksua kertyy rauhallisella temmolla 28 km, 138 keskisykkeellä. Juoksu tuntuu koko ajan hyvältä. Keskivauhti on 6:36 min/km, taitaa olla vuoden nopein pitkis.
Yksin en tosin olisi varmaankaan juossut noin kovaa, sillä loppupuolella sykkeet hivuttelivat jo peruskestävyyskynnystä 150. Mutta hyvä oli testata, miten keho käyttäytyy pitkässä kuormituksessa. Hassua ajatella, että Joensuussa juoksun kesto olisi nelinkertainen tämänpäiväiseen verrattuna, ja jotenkin siihen vain pystyy.
Su 24.9.
Edellisen päivän juoksu ei juurikaan tunnu jaloissa. Väsyneet ne varmaan kyllä ovat. Ehdotan 12-vuotiaalle tyttärelle, haluaisiko hän aloittaa tanssiharrastuksen. Tytöltä tulee tiukka vastaus ”ei halua”, hän mieluummin juoksee. Siinä tuli taikasana, jolla saa äidin ostoksille. Käymme ostamassa tytölle polkujuoksukengät.
Illalla menemme tietenkin testaamaan tyttären uusia lenkkareita Nuuksioon. Tytär sanoo heti, että rakastaa olla metsässä. Sain uuden juoksukaverin lähempää kuin arvasinkaan! Hölköttelemme vajaan vitosen, aikaa menee 50 min. Loppukirissä jään tytöstä jälkeen, hänellä on vissiin isänsä nopeat geenit.
Lenkin jälkeen olisi pitänyt vielä tehdä lihaskuntoa, mutta sauna vie voiton.
Miten siis meni?
Viikolle kertyi juoksua 74 km, kun ohjelmassa luki 80-90 km. Ainakin yksi lenkki jäi tavoitetta lyhemmäksi ja lihaskunto jäi tekemättä, mutta kummankin avaintreenin – vauhtikestävyys ja pitkis – sain tehtyä.
Tällä viikolla on toinen kova treeniviikko. Osan lenkeistä pääsen tekemään Kroatiassa, jonne lähdemme perheen kanssa lomalle. Seuraava raportti siis sieltä! 🙂