Toukokuun NUTS Karhunkierroksen ultraan on aikaa reilu kolme kuukautta. Siispä on aika laittaa rähinä päälle ja aloittaa mäkitreenit.
Mäkitreeniä varten etsitään hyvä mäki, pakataan sauvat ja sisua mukaan, ja tunkataan mäkeä ylös alas. Mäkitreeni on mahtavaa: ylämäkeen tunkatessa saa lajinomaisen voimatreenin ja alamäkeen pudotellessa etureidet saavat iskutusta ja juoksutekniikka hioutuu.
Isoin kysymys ehkä on, mistä päin pääkaupunkiseutua löytyy riittävän korkeita mäkiä tällaiseen treeniin. Moni käy tunkkaamassa Malminkartanossa; itse olen tykästynyt Salmen ulkoilualueeseen Vihdissä, Pohjois-Nuuksiossa. Salmesta löytyy entinen laskettelurinne, jossa saa sopivat 50 nousumetriä per kierros, yhden kierroksen ollessa n. 700 metriä.
Viime keväänä NUTS Ylläs Pallaksen (YPH:n) 134 km:lle treenatessani tein huikeat kaksi mäkitreeniä Salmessa. Aika säälittäväähän se oli ja Pallaksella kävikin niin, että ensimmäisenä loppui ruuti etureisistä. Ja nimenomaan alamäkijuoksussa.
Moni kokenut polku-ultraaja neuvoo harjoittelemaan etenkin alamäkijuoksua, mikä tuntuu lähtökohtaisesti ehkä vähän hassulta. Mutta viime kesänä yli 100 kilometrin taivalluksen jälkeen Pyhäkerolla ei enää naurattanut, kun etureidet olivat aivan tyhjät ja jouduin tukeutumaan sauvoihin alamäessä. Ylämäet sujuivat tässä vaiheessa edelleen ihan hyvin, mutta alamäissä olisin voinut spawnata itseni huipulta juurelle (spawnata=syntyä uudelleen, generoitua).
Näin ollen on selvää, että yksi tämän kevään tärkeimmistä treenitavoitteista on tehdä enemmän mäkitreeniä ja kerätä nousumetrejä. Numeroaddiktina tutkailin viime vuoden viimeisen kolmen kuukauden treenejä ennen YPH:ta. Kerrytin juoksukilometrejä tällöin lähes 700 km ja nousumetrejä keskimäärin noin 2800 m kuussa (huhtikuussa 2017 2300 m, toukokuussa 2800 m ja kesäkuussa 3400 m). Ja näistä varsinaisia mäkitreenejä oli tosiaan vain kahdella kerralla.
Nyt tavoitteeni voisi olla joka viikko yksi kunnon mäkitreeni, kevyttä viikkoa lukuun ottamatta. Siispä tuumasta toimeen. Sunnuntaina suuntasin Salmeen juoksuystäväni Minnan kanssa. Tunkattiin mäkeä kevättalven auringossa 10 kertaa ylös alas. Ylämäki oli kapeaa, muhjuista polkua ja alamäki hyvin tampattua pulkkamäkeä.
Sykkeet ampaisivat anaerobiselle kynnykselle heti ensimmäisestä noususta ja jalat hapottivat, vaikka käveltiin ylämäet. Koko 1 h 25 min treenistä nousumetrejä tuli 500 ja kilometrejä 9,5. Ja huippuhyvä mieli!
Mäkitreenin ylläpitäminen ohjelmassa vaatii hieman suunnitelmallisuutta, muutoin se jää helposti kokonaan tekemättä. Paras on kalenteroida seuraava mäkitreeni heti, kun edellinen on tehty. Olisiko sustakin ensi sunnuntai hyvä päivä mäkitreenille?