Maaliskuussa maailma kääntyi koronan myötä päälaelleen, mutta jatkoin juoksuvalmentaja Minna Syvälän tekemää treeniohjelmaa entiseen malliin. Erikoisessa elämänvaiheessa juoksuohjelma on ollut tärkeä ankkuri normaalin elämänrytmin ylläpitämisessä.
Liikuin maaliskuussa yhteensä 35,5 h, mikä oli minulle paras tuntimäärä sitten maaliskuun 2019. Tässä ovat mukana kaikki juoksut, kävelyt (myös pienimmät päiväkävelyt etätyöpäivien aikana), joogat ja lihaskuntoharjoitukset.
Kilometrejä juoksusta ja kävelystä kertyi maaliskuussa peräti 203 km. Yli 200 kilometrin kuukautta minulla ei ole ollutkaan pitkään aikaan! Näistä kilometreistä juoksin 145 km, joista 65 km poluilla. Kävelyä sauvoilla ja ilman kertyi 57 km.
Sain tehtyä pitkän lenkin joka viikko, ja pitkän lenkin kesto vaihteli 90 minuutista 150 minuuttiin. Pitkät lenkit sujuivat hyvin, vaikka hitaat vauhdit koettelivatkin välillä kärsivällisyyttäni. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että maltoin pitää pitkien lenkkien sykkeet aerobisen kynnyksen alapuolella eli alle 125:n.

Hiljaa hyvä tulee
Juoksukunnon kasvattaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Tammikuussa sain Teskun laktaattitestistä uudet sykerajat ja järkytyin siitä, kuinka hitaasti minun pitäisi jatkossa juosta, jotta sykkeet pysyvät oikealla sykealueella.
Aerobiseksi kynnykseksi määrittyi laktaattitestissä 140, ja pitkät lenkit minun tulisi jatkossa juosta 120-125 keskisykkeellä. Aiemmin olin noudattanut 10 pykälää korkeampaa aerobista kynnystä ja juossut pitkät lenkit 135:n hujakoilla. Uusilla sykerajoilla 135 keskisyke olisi liian korkea pitkälle lenkille.
Juoksuvalmentajani on ollut ohjelman laatimisessa sykerajojen osalta järkähtämätön. Minun ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja taipua hölkkä-kävelyyn.
Kolmen kuukauden juoksutreenin jälkeen peruskestävyysresepti alkaa viimein tuottaa tulosta. Naistenpäivänä 8.3. juoksin kahden tunnin pitkiksen 7:53 min/km-vauhtia ja viime sunnuntaina 29.3. samainen kahden tunnin pitkis sujui 7:38 min/km-vauhdilla. Pitkän lenkin vauhti parani siis kolmessa viikossa 15 s/km. Kunto paranee hitaasti, mutta varmasti!

Sauvakävelyä ja mäkitreeniä
Maaliskuussa tein 86 % treeneistä peruskestävyysalueella. Tärkeitä olivat erityisesti ääripäiden treenit: kevyet juoksulenkit ja muutamat sauvakävelylenkit sekä kovat harjoitukset, joista mäkivedot olivat minulle erityisen mieluisia.
Yhdellä viikolla ohjelmassa oli 6x mäkivedot 350-400 m pitkässä mäessä vauhti-/maksimikestävyyssykkeillä. Tein tämän treenin Salmen ulkoilualueella Pohjois-Nuuksiossa, jossa oli sinä keskiviikkoiltana rauhallista, kylmää ja aurinkoista. Treeni oli todella kova mutta otti oikeisiin lihaksiin, sillä pari päivää pakaralihakset olivat ihan kipeät!
Maaliskuulle osui myös henkistä kuormaa kärjistyneen koronakriisin myötä ja huomasin, että etätyö koetteli jaksamista uudella tavalla. Kuuntelin itseäni entistä herkemmällä korvalla ja jätin pari treeniä kokonaan väliin tai korvasin ne kevyellä sauvakävelyllä Nuuksiossa.
Färsaarten maratoniin olisi nyt kaksi kuukautta aikaa. Kisaa ei ole vielä peruttu, mutta uskon, että se tullaan vielä perumaan. Jos ja kun näin käy, niin treenit jatkuvat kohti syyskuun Nuuksio Classicia ja 70 km ultramatkaa.

Mahtavaa, että kunto on kasvanut. Itsekin juoksin eilen reilut 2h 7:40 keskivauhdilla ja syke pysyi n. 124. Hidastahan se on, mutta yritän olla vertaamatta itseäni nopeampiin ja uskoa että tämä tuottaa tulosta.
Moikka Jonna, ja kiitos kommentista! Hyvää vauhtia oot mennyt pitkiksen. Ja jokainen meistä tosiaan kehittyy omaa tahtiaan, hyvä ettet vertaa itseäsi muihin. Ihanaa kevättä!