Lasten syyslomaviikko antaa aikuisillekin tauon syksyn kiireistä. Tänä syksynä nelihenkisen perheemme lomakohteeksi valikoitui Kreeta. Aiemmin olemme lomailleet Espanjassa ja Kroatiassa, ja nyt halusimme ottaa varmemman päälle säiden osalta. Siispä Välimerelle ja lento Haniaan.
Tykkäämme matkustaa omatoimisesti ja viime joulun aikaan käytin aikaa lentojen ja majoituksen etsimiseen. Etsimme kohtuuhintaisia suoria lentoja ja huoneistoa, jossa olisi oma rauha, ilmastointi, uima-allas ja mielellään merinäköala (zen-maisema!). Majoituksen tulisi olla kävelymatkan päässä palveluista niin, että emme tarvitsisi vuokra-autoa.
Tällä kertaa majoituksemme olikin napakymppi: kahden makuuhuoneen yksityinen villa Thea Thalassa Kalamakissa, noin 5 km Haniasta länteen. Terassilta ja uima-altaalta oli mahtava näkymä merelle, jonka katseluun ei kyllästynyt. Aamuisin vuoret kajastivat toiveikkaana auringonnousun udussa ja iltaisin pimeän koittaessa saimme ihailla oranssina kumottavaa täysikuuta.
Kun saavuimme sunnuntaiaamupäivänä huoneistoon, Elena-omistaja oli meitä vastassa ja näytti paikat. Elena oli laittanut meille välipalaksi leipää ja margariinia, kulhollisen hedelmiä, viini- ja vesipullon, pikkuleipiä ja hunajaa. Aika vähällä vaivalla saa pientä luksusta ja tuntee itsensä tosi tervetulleeksi!
Lomaviikko keskellä syksyn kiireisintä työsesonkia on minulle vähän haastava, mutta totesin, että mahdollisen lomasyyllisyyden kehitän minä ihan itse eikä vesilasiin ole jäänyt minun sormestani vielä kuoppaa. Päätin olla lukematta työmeilejä, koska lomareissusta käsin en kuitenkaan voisi asioille mitään ja aiheuttaisin vain itselleni harmitusta olemalla (taas) jossain välitilassa, en töissä mutten täysin lomallakaan.
Työasioiden unohtaminen onnistui melko hyvin ja pisteet kollegoilleni siitä, että kukaan ei ottanut minuun yhteyttä toimistolta, vaikka kaikenlaisia käänteitä työpaikalla on varmasti riittänyt tälläkin viikolla. Tällaista työyhteisöä arvostan!
Ruokaa ja juomaa
Omatoimimatkailuun liittyy hieman vaivannäköä, mutta myös löytämisen riemua, kun voi itse valita majoituksen ja löytää hyvät ravintolat, rannat ja ruokakaupat. Ulkomailla itsetehty ruokakin maistuu jostain syystä paremmalta kuin kotona. Raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja monesti laadukkaampia ja etelän matkakohteissa on ihan parasta, kun voi syödä kaikki ateriat ulkoterassilla.
Teimme kämpillä itse lounasta melkein joka päivä, joko fetasalaattia, kasvispastaa tai hampurilaisia. Ruokaostokset teimme lähiseudun minimarketeista ja yhtenä päivänä kävimme vuokra-autolla isommassa ruokakaupassa.
Joka päivä myös söimme ulkona. Suosikkipaikaksemme tuli ravintola Maria’s Staloksessa, pikkuisessa rantakylässä, jonne oli majoituksestamme noin 1,5 km kävelymatka. Iltaisin Maria’sissa oli tosi hyvä tunnelma ja alkuruuat, pääruuat ja ruokajuoma maksoivat neljältä hengeltä noin 60 eur – ei todellakaan pahan hintainen. Aterian kruunasivat pienet jäätelöt, hedelmävati ja pieni karahvillinen rakia talon piikkiin. Ostimme reissusta pullollisen hunajarakia kotiinkin, ihan ruuansulatuksen vuoksi. 😉
Yhtenä päivänä söimme Haniassa street food -baarissa kanagyrokset (rullattu pitaleipä täytteillä) ja hintaa neljälle gyrokselle ja limsoille tuli huikeat 16 eur. Viimeisenä reissuiltana illastimme kotikadun varrella sijaitsevassa Porto Kalamakissa, jossa niin ikään oli mainio ruoka, lasku noin 50 eur ja erinomainen palvelu talon tarjoamine jälkiruokineen.
Ravintoloissa pystyi siis syömään varsin kohtuuhintaisesti ja ruokakaupoissakin oli edullista. Kasvisten kilohinta vaihteli kaupassa 1-2 eur/kg ja pullollisen hyvää valkoviiniä sai alle 5 eurolla.
Majoituksestamme Kalamakista pääsi kätevästi bussilla nro 21 Haniaan, bussi kulki 20 min välein ja bussilipun hinta kioskista ostettuna oli 1,70 eur. Haniasta löytyi hyviä vaatekauppoja ja teini-ikäiset tyttäret olivat onnessaan vaatekauppaketjuista, joita ei löydy Suomesta. Itsekin sain itsekin täydennettyä työvaategarderoobia, kun kotona ei yleensä jaksa ikinä lähteä shoppailemaan.
Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja ajelimme pikkukylien läpi vuoristotietä Elafonissi-rannalle saaren lounaisosaan. Paluumatkalla söimme moussakat Topolian kylässä viihtyisässä tavernassa. Ajomatkan varrella oli upeat maisemat ja vaikka kuinka monta mukavannäköistä pikkukylää ja kojuja, joissa myytiin muun muassa oliiviöljyä, hunajaa ja rakia. Myös patikoijia näkyi maantiellä ja taas muistui mieleen oma haave patikoida joskus läpi Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti Pohjois-Espanjassa.
Elafonissia on kehuttu Kreetan kauneimmaksi rannaksi ja kaunis se olikin, mutta sää oli sinä päivänä reissun huonoin, pilvinen ja tuulinen, joten emme uineet. Lisäksi löin rannalla pikkuvarpaani kiveen ja varvas ehkä murtui, ainakin se turposi ja mustui eikä sallinut varaamista. Onneksi tämä tapahtui reissun toiseksi viimeisenä kokonaisena päivänä eikä minulla ole kummoisia juoksutavoitteita lähiviikoille, joten voin ihan hyvin parannella varvasta ja harrastaa muuta liikuntaa.
Kevyttä liikuntaa ja sisäinen vauva
Olin päättänyt ottaa lomaviikon tosi rennosti liikunnan kannalta enkä suunnitella treenejä yhtään etukäteen. Kävelyä perheen kanssa tuli joka päivä ja säät suosivat, yhtä päivää lukuun ottamatta oli aurinkoista ja ainakin +25. Uimarannalle oli muutama sata metriä ja merivesi oli lämmintä.
Yhtenä päivänä tein astangajoogan (oma joogamatto oli mukana), toisena yin-joogan ja kerran kävin 5 km aamulenkillä. Mindfulness-sessioita tein joka päivä, luin romaania ja kirjoitin päiväkirjaa. Perheen kanssa pelailimme minigolfia ja korttia. Niin rentouttavaa!
Mutta mikä on otsikossa yllä mainittu sisäinen vauva? Tästä tuli perheen hauska läppä, kun luin netistä hyvinvointijuttuja ja törmäsin käsitteeseen ”sisäinen lapsi”. Kerroin puolisolle, että jokaisella meistä on oma sisäinen lapsi, jolla on tarve tulla huomioiduksi.
Puolisoni suhtautuu mun hyvinvointijuttuihin aina sopivalla kepeydellä ja hän käänsi sisäisen lapsen sisäiseksi vauvaksi. Sisäinen vauva tuli sitten loppureissun ajaksi osaksi erinäisiä tilanteita ja kyselimme kaikki aika ajoin toisiltamme, miten sisäinen vauva voi. 🙂
Olimme aika yksimielisiä siitä, että Kreetan auringon alla meidän kaikkien sisäinen vauva voi hyvin ja varmasti vielä kotonakin, kunhan se saa tarpeeksi ruokaa ja huomiota!
