Lokakuu alkoi juoksun osalta hyvin. Syyskuussa palauttelin rauhassa Nuuksio Classicin ultramatkalta ja tarkoitukseni oli juosta lokakuun lopussa Kaarinan syysmaraton.
Sitten tuli erinäisiä käänteitä. Ensin sain pientä lonkkavaivaa, joka aiheutui varmaankin yhdestä kovasta asfalttilenkistä ja tolkuttomasta istumisesta työpäivien aikana. Sitten sain muutaman päivän flunssan, joka ei onneksi kuitenkaan ollut koronaa.
Maratonin osalta kohdalleni kirjattiin DNS (did not start), mutta en jäänyt pidempään harmittelemaan maratonin väliin jäämistä. Kyseessä oli kuitenkin eräänlainen bonusjuoksu tälle vuodelle.
Ilman vaivojakin juoksu olisi ollut lokakuussa haasteellista. Viime viikot töissä ovat olleet tosi kiireisiä ja työpäivät ovat venyneet. Tällaisina ajanjaksoina on syytä olla tosi tarkkana kokonaiskuormituksen suhteen ja varmistaa riittävä lepo.
Tämän olen oppinut kantapään kautta. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tunnistan aiempaa paljon paremmin, milloin kannattaa jäädä kotisohvalle eikä lähteä väkisin puskemaan treeniä.
Treenin keventämisellä on tosin myös kääntöpuolensa. Minulle tuli juoksutaukoa lokakuussa lähes kolme viikkoa ja voi pojat, kun tuntui vaikealta lähteä lokakuun pimeään iltaan lenkille! Välillä ymmärrän kyllä niitä, jotka eivät harrasta liikuntaa eivätkä kerta kaikkiaan saa aloitettua liikuntaharrastusta.
Nyt palaan pienen tauon jälkeen vähitellen takaisin liikuntarutiineihin. Perjantai-iltana kävin kevyellä lenkillä ja lauantaiaamuna ihanalla polkulenkillä Nuuksiossa. Ja juoksu tuntui kevyeltä! Kolmessa viikossa peruskunto ei näköjään onneksi häviä mihinkään.
Ensi vuoden juoksutavoitteetkin ovat alkaneet hahmottua, mutta niistä lisää seuraavassa blogipostauksessa!