Tämän vuoden pääkisani on 2.10.2022 juostava Brysselin maraton. Maratoniin on nyt seitsemän viikkoa aikaa. Käytännössä minulla on siis viisi viikkoa aikaa kunnonkohotukseen, kun viimeiset kaksi viikkoa ennen maratonia kevennellään.
Tämä treenivuosi on ollut minulla pirstaleisempi kuin mikään aikaisempi. Vuoteen on tullut terveydellisistä syistä kaksi juoksutaukoa, ensimmäinen maaliskuun lopulta alkaen ja toinen nyt heinä-elokuun vaihteessa.
Malttia on siis kysytty. Pyöräily on osoittautunut loistavaksi juoksun korvaajaksi ja henkireiäksi. Tai oikeastaan pyöräily ei ole ollut juoksun korvaaja – se on noussut toiseksi tärkeäksi lajiksi juoksun rinnalle.
Toki juoksu on minulle aina rakkain harrastus. Tämä vuosi on kuitenkin osoittanut sen, kuinka tärkeää on pitää rinnalla myös muita lajeja. Muut lajit ovat vähän kuin vakuutus: jos ei voi juosta, voi usein vaikkapa juuri pyöräillä eikä tarvitse pelätä peruskunnon romahtamista. (Oheislajit onnistuvat toki vain silloin, kun ei ole estynyt kokonaan liikkumasta esimerkiksi flunssan vuoksi.)
Järkevää, nousujohteista treeniä
Treenaan maratonille juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon valmennuksessa. Hän on rakentanut minulle maltillisen, nousujohteisen juoksuohjelman. Kun pääsimme toukokuussa aloittamaan valmennuksen takareisivamman ja koronan jälkeen, ohjelmassa oli aluksi vain 6 km mittaisia peruskestävyyslenkkejä hölkkä-kävellen, pyöräilyä ja voimaharjoittelua.
Pasi tekee juoksuohjelman kolmen viikon jaksoissa ja kyselee aina jakson lopussa treenien sujumisesta ja seuraavan jakson erityistoiveista. Ohjelmassani juoksumääriä on lisätty vähitellen: peruskestävyyslenkin pituus kasvoi alkukesästä kuudesta kahdeksaan kilometriin ja pitkikset ovat pidentyneet 90 minuutista lähes kahteen tuntiin. Pyöräily ja voimaharjoittelu on pidetty edelleen ohjelmassa.
Neljännellä valmennusviikolla, toukokuun loppupuolella, ohjelmaan lisättiin vetotreenit. Vetotreeni toistui pari kuukautta samanlaisena: 6×4 min vedot, syke noin aerobisella kynnyksellä (156), lyhyt minuutin palautus. Pasi ohjeisti pitämään tuntemuksen vedoissa helppona ja sellaisena, että voisin nostaa vauhtia paljonkin.
Neljän minuutin vedot lyhyellä palautuksella toimivat juoksuohjelman alkuvaiheessa loistavasti. Viikkojen edetessä Pasi nosti vetojen kappalemäärää kuudesta kahdeksaan. Tein kaikki vedot urheilukentän radalla, joten kunnon kohenemista oli helppoa seurata vertaamalla eri viikoilla tehtyjen vetojen vauhtia toisiinsa.
Ensimmäisissä 6×4 min vedoissa toukokuun lopussa vauhdit olivat aivan surkeat. Olin viime vuonna noin neljän tunnin maratonkunnossa ja edellisistä vetotreeneistä oli kulunut kauan aikaa. Toukokuun lopussa 6×4 min vetotreenissä vetojen keskivauhti oli 6:21 min/km.
Mutta jo kolmen viikon päästä tästä, kesäkuun puolivälissä, juoksin 8×4 min vedot 5:49 min/km keskivauhtia. Aerobinen kynnysvauhti oli siis selvästi parantunut!
Missä mennään nyt?
Sain treenattua reilut pari kuukautta yhtäjaksoisesti, mutta nyt loppukesästä on ollut taas kapuloita rattaissa. Ensin parantelin kaatumisesta seurannutta polven tulehdusta, minkä jälkeen jouduin pitämään vielä lisää taukoa treenistä ja odottamaan antibiootin poistumista elimistöstä.
Eli nyt olen taas osittain lähtöpisteessä maratontreenin osalta. Juoksuvauhdeissa olen ottanut takapakkia enkä ehdi päästä kummoiseen maratonkuntoon lokakuun alkuun mennessä. Mutta sellaista elämä on! Tärkeintä kisareissussa on minulle elämys, uusi maratonmaa ja juoksukaverit matkaseurana.
Maratonilla tulen mahdollisesti noudattamaan hyväksi havaittua Run walk run -metodia, jolla juoksin onnistuneesti Milanon maratonin vuonna 2019 (lue metodista lisää ja kisakertomus täältä). Loppuajalla ei ole minulle nyt mitään merkitystä. Terveyshaasteiden keskellä olen ymmärtänyt entistä kirkkaammin, että on etuoikeus olla terve, juosta ja ylipäätään päästä starttiviivalle.
