Keventämisen taito

Tänään on viikko kovasti odotetun Karhunkierroksen 80K starttiin ja olen aloittanut treenien keventämisen kisaa varten. Ja on kyllä aikakin keventää, sillä jo viime viikon lopussa jalat tuntuivat melko kuormittuneelta treeneistä. Parin viikon takainen Bodom Double taisi sittenkin olla aika rankka – tulihan siinä lähes neljä tuntia polkujuoksua kovassa maastossa vauhtikestävyyssykkeillä.

Eikä siinä vielä mitään, mutta tuplan jälkeen juoksin sunnuntaina vielä reilut pari tuntia / 15 km Nuuksiossa kavereiden kanssa, tiistaina työmatkajuoksua 13 km ja helatorstaina kevään kovimman mäkitunkkaustreenin Minnan kanssa Malminkartanossa (800 nousumetriä).

Äitienpäivän iltana kävimme Minnan kanssa vielä parin tunnin polkupitkiksen Meikossa Kirkkonummella. Tuolla on muuten aivan mahtavat polut. Sopivan teknistä ja haastavaa, upeat järvi- ja kalliomaisemat, eikä juurikaan hiekkatietä.

Joten ei ihme, jos jalat ovat olleet vähän väsyneet! Mitään erityisiä kolotuksia tai särkyä ei ole onneksi ollut – ainoastaan polvissa on ollut kankeuden tunnetta. Ehdin jo miettiä, että nytkö tulee jotain polvivaivaa, kunnes tajusin, että polvien kankeus johtuu itse asiassa etureisien kireydestä.

Siispä putkirulla esiin ja kunnon rullailut jaloille, niin polvienkin kankeus lähti helpottamaan. Taas hyvä muistutus itselle, että kun treenimäärät ja tehot kasvavat, niin kehonhuollon määrän tulee kasvaa samassa suhteessa. Kummallista vaan, että kehonhuollolle ei tunnu olevan ikinä tarpeeksi aikaa. (Tekosyy.)

Omistan kaksi putkirullaa, isomman ja minirullan. Isommalla saa hyvin rullailtua reidet ja reiden sivut ja minirullalla pääsee pureutumaan pohkeisiin, sääriin ja noihin kiristäviin polven yläosiin. Kivaltahan se ei kyllä tunnu, ja siksi rullailu ei aina olekaan kovin houkuttelevaa.

Polvien kireyden lisäksi sain takareidet jumiin. Tein sunnuntaiaamuna oman astangajoogan ja teen liikkeitä varmaan jotenkin väärin, sillä takareidet ovat olleet todella kipeät koko viikon. Paikkojen kipeytymisen sijaan jooganhan kai pitäisi avata paikkoja.

Ystäväni Minna on työfysioterapeutti ja hän oli sitä mieltä, että mun iso pakaralihas ei aktivoidu joogaliikkeissä. Sen sijaan aktivoituvat takareidet eli väärät lihakset. Allekirjoitan tämän ihan täysin, joten lusikka kauniiseen käteen ja treeniohjelmaan mukaan pakaroita aktivoivia liikkeitä.

Eikä kahta ilman kolmatta. Meikon lenkillä jo huomasin, että mun sykkeet eivät meinanneet nousta millään sille tasolle, millä ne yleensä ovat tuon vauhtisilla pitkiksillä.

Superkompensaatiosta (suoritustason noususta kuormituksen jälkeen) ei ollut kyse, sillä tuntuma ei ollut niin kevyt kuin sykkeet. Samalla tuntui, etten oikein saa happea ja jouduin haukkomaan henkeä lenkillä.

Siitepöly on ollut erityisen pahana tänä keväänä ja monilla on ollut rajuja oireita. Meikon lenkin hapettomuus johtui varmaan siitepölystä, mutta mulla ei ole allergioita eikä Meikon jälkeen ole ollut hengitysongelmia, joten tiedä häntä.

Vielä enemmän mietitytti nuo alhaiset sykkeet. Omituiset sykekäyrät pysäyttivät heti analysoimaan tilannetta ja luulen, että kroppa vaan oli niin kuormittunut, että käski hidastamaan.

Tällä viikolla olenkin käynyt vain kerran lenkillä, ja sekin oli hyvin kevyttä kävely-juoksua. Ei oikeastaan edes tehnyt mieli juosta, vaan kävellä. Sykkeet käyttäytyivät vieläkin kummallisesti, mutta tänään olisi tarkoitus testata juoksua ja katsoa, onko palautumista tapahtunut.Nyt tosin kurkku tuntuu karhealta, joten voi olla että pitää pelata varman päälle KK:n kannalta ja jättää lenkki väliin.

Tänään on muutenkin jännittävä päivä, Helsinki Running Day ja paljon ystäviä maratonilla ja maratonviestillä. Tarkoitus on mennä reitin varrelle kannustamaan – hurjasti tsemppiä kaikille!