Vietimme viimeisen kesälomaviikon mökkeillen Inarissa. Oli mahtavaa irrottautua arjesta ja viettää yksinkertaista elämää Inarijärven rannalla. Mökissä oli sähköt ja keittiön perustarvikkeet löytyivät, mutta vesi piti kantaa järvestä ja asioilla käytiin ulkohuussissa. Yllättävän hyvin pärjäsimme ilman juoksevaa vettä, etenkin kun järvivesi oli tosi lämmintä.
Mulla piti olla kevyt juoksuviikko, sillä kolmella edellisellä viikolla olin jo painanut ihan kiitettävästi treeniä. Mutta eihän sitä tuollaisissa maisemissa voi kökkiä paikoillaan!
Tein viikon aikana kaksi mahtavaa tunturipitkistä. Upeissa maisemissa riitti valokuvattavaa, joten kerron pitkiksistä kahdessa erillisessä postauksessa. 🙂
Luontokeskus Siida – Otsamo
Illalla kamat valmiiksi ja keskiviikkoaamuna kello soimaan. Mökiltä oli pitkä matka joka paikkaan ja ajoin n. 40 km Inarin kirkonkylään luontokeskus Siidaan, josta lähtisin juoksemaan. Starttasin (lue: hölkkä-kävelemään) Otsamo-nimiselle tunturille klo 8.30.
Kylä oli vielä hiljainen ja kohtasin poron lähietäisyydeltä heti lenkin alussa. Mutta voi, oli kuuma päivä, ja pari kilsaa juostuani totesin, että polvisukat ovat tällä kelillä aivan liikaa. Käännyin takaisin autolle vaihtaakseni lyhytvartiset sukat, eli tästä tuli 4 km sakkokierros.
Toinen yritys. Vettä ja elektrolyyttijuomaa oli mukana 2 l, joka ei riittäisi yli 20 km polkulenkille siinä kuumuudessa. Olin kysynyt Siidan oppaalta, missä kannattaisi täyttää vesipullo. Juutuanjoki kuulemma olisi hyvä, mutta Laurin laavulla joen vesi näytti seisovalta. Jatkoin matkaa pulloja täyttämättä.
Pian tulin Majavaojalle ja vaikka opas oli sanonut, että siitä hän ei ottaisi vettä, vesi kuitenkin virtasi siinä hyvin ja otin riskin. Ei onneksi tullut Majavaojan kostoa vatsavaivojen muodossa! 🙂
Ensimmäiset 7 km Siidalta Otsamolle ovat oikein mukavaa metsäpolkua, tuttua alustaa. Sitten alkoi kunnon nousu tunturiin. Ihan mahtavaa tunkata ylös! Kivikosta tuli mieleen Karhunkierroksen loppupään nousut, joutui vetämään lähes nelivetoa.
Otsamon päivätupa olisi n. 420 m korkeudessa ja Polarin avulla oli helppo orientoitua jäljellä olevaan nousuun. Pian pääsin puurajan yläpuolelle ja tunturista avautui huikeat maisemat joka suuntaan. Hiljainen avaruus, lukuun ottamatta lähistöllä piipittävää kapustarintaa.
Huipulla valokuvia ja Whatsapp-viesti perheelle. Sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. No, ruoka-aika alkoi kolkutella vatsanpohjaa ja lähdin pudottelemaan reipasta vauhtia samaa reittiä takaisin. Tosin kun alamäki loppui, kyllä se vauhtikin siitä hiipui. Majavaojan vesi tuli taas todella tarpeeseen ja lähtöpaikan lähestyessä viimeiset 3-4 km tuntuivat loputtomalta. Mutta maaliin päästiin!
24,2 km / 3 h 51 min / avg 128
Seuraavassa postauksessa kerron juoksuretkestä Muotkatuntureille!