Juoksua pidetään yksinäisenä lajina. Minulle juoksu on ollut kuitenkin sosiaalinen laji vuodesta 2015 lähtien. Olin juossut yksin kuusi vuotta (vain yksi hyvä ystäväni harrasti myös juoksua) eikä tämä sinänsä haitannut, vaikka juoksutapahtumissa oli joskus haikeaa katsella juoksevia kaveriporukoita.
Tammikuussa 2015 osallistuin Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 -Facebook-ryhmän juoksuleirille. Olin ollut kyseisen ryhmän jäsen edellisestä syksystä lähtien, mutta leirin osallistujista en tuntenut ennestään ketään. Onneksi uskaltauduin leirille, sillä siitä minulle aukesi juoksuharrastuksessa ihan uusi maailma. Yhtäkkiä kuuluin ryhmään.
Ennen kuin tutustuin muihin juoksijoihin, sosiaalinen elämänpiirini oli aika kapea. Ystäväni olivat suunnilleen omanikäisiäni, suunnilleen samanlaisella koulutustaustalla. Juoksun kautta kaveripiirini demografinen rakenne rikastui valtavasti: juoksijoita eri puolilta Suomea, inspiroivia elämäntarinoita, eri-ikäisiä persoonia.
Kaikkia meitä yhdistää rakkaus juoksuun. Ammatilla, perhetaustalla, iällä tai juoksuennätyksillä ei ole väliä. Vielä nykyäänkin juoksuverkostossani on paljon ihmisiä, joiden ammattia tai perhetilannetta en tiedä. Osan kanssa olen ystävystynyt ja pidän yhteyttä lähes päivittäin.
Tärkeät juoksuystävät
Viime aikoina en ole päässyt harrastamaan sosiaalista juoksua. Kaarinan syysmaraton jäi väliin flunssan takia ja muutenkin on ollut mukavaa juosta omien aikataulujen ja oman jaksamisen mukaan, etenkin nyt kun se-joka-jääköön-nimeämättä jyllää edelleen.
Yksin juoksemisen lieveilmiönä saattaa käydä niin, että ei jaksa senkään vertaa sopia juoksutreffejä muiden kanssa. Olen juossut viime aikoina paljon vähemmän kuin yleensä ja olen haksahtanut pohtimaan, mahdanko enää pysyä muiden perässä (hölmöä). Ja jos arjessa on paljon muuttujia, on vaivatonta hilpaista lenkille itsekseen.
Tänä lauantaiaamuna olin lähdössä itsekseni metsään, kun juoksukaverini Minna alkoi houkutella mukaan parille juoksukierrokselle Nuuksio Backyard Ultran pikkujouluihin. Olin asennoitunut yksin juoksemiseen ja vastasin jo, etten mene, mutta onneksi muutin mieleni!
Hurautin autolla Solvallaan ja oli tosi mukavaa! Kaksi kierrosta poluilla meni nopeasti ja juoksuseurueessa riitti juttua yhteisistä kiinnostuksenkohteista. Juoksin yhteensä 13,5 km, 8:18 min/km keskivauhdilla ja 143 keskisykkeellä.
Juoksu ei ole vain kunnon kohotusta. Juoksu on ystäviä, jotka kampeavat sinut raittiiseen ulkoilmaan ja kannattelevat arjen keskellä, kunnes taas tavataan seuraavan kerran!
PS. Ja kiitos Minna vielä, kun houkuttelit minut juoksemaan 😘
