Karhunkierrokseen on kolme viikkoa aikaa ja kohta alkaa keventely kevään päätapahtumaan. Huhtikuu oli aika vaiherikas – sain kevään toisen flunssan ja töissä osui kohdalle jäätävä työputki. Flunssan osalta selvisin onneksi muutamalla päivällä, mutta jouduin jättämään Averian maratonin väliin. Toinen flunssa sai lisäksi aikaan sen, että päätin vaihtaa Karhunkierroksen 160 km matkan ”vain” 80 km:iin. Plan B siis toteutui.
Maalis-huhtikuun aikana menetin treeniaikaa flunssien vuoksi melkein kolme viikkoa. Tämä on ollut enemmän kuin moneen kauteen eivätkä unetkaan ole olleet ihan kohdallaan. Kun olin saanut tehtyä päätöksen Karhunkierroksen matkan lyhentämisestä, olin tosi tyytyväinen. Ei tarvinnut enää harmitella flunssia tai tiukan työkevään osumista parhaaseen treenijaksoon.
Tällä hetkellä olo on oikein levollinen Karhunkierroksen suhteen. Olosuhteisiin nähden huhtikuun treenit menivät tosi hyvin: treenitunteja eri lajeista (juoksu, kävely/sauvakävely, jooga, lihaskunto, uinti/vesijuoksu) kertyi yli 40 h ja juoksu(+kävely)kilometrejä 250. Sain tehtyä useita pitkiä polkulenkkejä ja pari rypästreeniäkin (pitkikset peräkkäisinä päivinä), nousumetrejä kertyi ennätykselliset 4800 m ja juoksin yhden seitsemän päivän jakson aikana 100 km. (Tämä oli toinen kerta elämässäni, kun sain seitsemässä päivässä 100 km juoksua!)
Mieleenpainuvia treenejä oli huhtikuun aikana useita.
2.4. Pääsiäismaanantaina teimme pienellä naisporukalla pitkän polkulenkin, josta kertyi kilometrejä 30. Sinä päivänä satoi sakeasti lunta ja osa Nuuksion poluista oli kirjaimellisesti satanut umpeen. Onneksi olin edellisenä päivänä tehnyt Nuuksioon tiedusteluretken, ja suunnistin metsässä menestyksekkäästi haastavasta kelistä huolimatta.
8.4. Olimme tehneet aikuisporukalla yön yli -reissun Tallinnaan, ja lauantai-iltana olin siellä aivan horkassa liian vähissä vaatteissa. Taisin vähän vilustua ja seuraavana päivänä kurkku tuntui karhealta. Jouduin jättämään sunnuntaipitkiksen väliin, mutta kävin sauvakävelemässä Nuuksiossa 1,5 tunnin verran ja se tuntuikin yllättävän tehokkaalta treeniltä. Jälkeen päin ajatellen olisi ehkä kannattanut jättää treeni kokonaan väliin, sillä kurkunkarheus muuttui kunnon räkätaudiksi. Note to self: pidä tiukasti kiinni siitä, että jos joudut miettimään, voiko mennä lenkille flunssaisen olon vuoksi, et voi mennä.
15.4. Kolmen tunnin mahtava polkupitkis yksin. Flunssan jälkeen kulki todella hyvin. Ja auto jäi jumiin keskelle Nuuksiota – jäinen jyrkkä metsätie ja kesärenkaat. Tästä pitää ehkä kirjoittaa oma postauksensa, kunhan häpeä vielä hieman hälvenee. 😀 Sentään pääsin pois. Ja taas opittiin!
17. ja 24.4. Nuoremmalla tyttärellämme on tiistaisin tanssitunti Viherlaaksossa, ja Karakallion ulkoilumaastot ovat ihan siinä lähellä. Tein peräkkäisinä tiistaina kunnon mäkirymyn. Ylös alas ja siksakkia polkuja ja kallioita. Yksi tunti, 8,5 km, keskisyke 158, nousumetrejä 300. Hauskaa!
22.4. Kevään paras polkupitkis Minnan ja Jussin kanssa Veikkolasta Haltiaan ja takaisin. Puhdasta, täydellistä perustekemistä, upeita puroja, nousua ja laskua, märkää. Pari viimeistä kilometriä kuin siivillä kotiin, olisin voinut jatkaa juoksua vaikka kuinka pitkään.
27.4. Edellisenä päivänä tajusin, että sadasta kilometristä seitsemässä päivässä puuttuu 22 km. Olin töistä vapaalla ja tarkoitus oli tehdä muutenkin pitkis, joten puskin loput kilsat satkun saamiseksi kasaan. Edellisenä päivänä olimme tehneet Minnan kanssa mahtavan mäkitunkkaustreenin Salmessa, joten nyt todella juoksutettiin väsynyttä kroppaa. Eka tunti tahmeaa, sitten kulki, loput 7 km tosi tiukassa. Mutta 22 km / 100 km tuli täyteen, melkein itkin liikutuksesta.
30.4. Vappuaatto, Lontoo, Hyde Park. Huhtikuun viimeinen lenkki. Kaunis puisto täynnä juoksijoita, minä olen osa tätä heimoa. Tein pitkästä aikaa hyvän vauhtikestävyystreenin. 8 km / 153 bpm avg / 5:25 min/km.
Perjantaina starttaan kevään ensimmäiseen varsinaiseen kisaan, Bodom Nightiin. Lauantaina alle 12 h sisään toinen startti Bodom Traililla, eli tuplat mennään. Tänään torstaina oli tarkoitus tehdä pieni valmistava pyrähdys poluilla, mutta kompastuin puolen kilometrin juoksun jälkeen kiveen ja lensin suoraan turvalleni. Polvi osui puunjuureen ja katsoin parhaaksi olla vaarantamatta kisaa, joten palasin heti kotiin laittamaan kylmää ja kohoa polveen. Onneksi ei sattunut kuitenkaan pahasti.
Lisäksi sain tänään kisanumeroa noutaessani toisen henkilön kisanumeron. Ja pelottaa juosta pimeässä. Ehkä universumi koittaa kertoa mulle, ettei pidä startata Bodomilla? Mutta mähän en sitä kuuntele. 🙂
