Helteinen Helsinki Trail Run 10 km

Juoksin eilen lauantaina Helsinki Trail Runin, 10 km polkukisan Paloheinässä. Odotin kisaa erityisellä innolla, sillä Helsinki Trail Run oli kevään ja kesän ensimmäinen livenä juostu kisa. Edellisen kerran olin juoksukisassa helmikuussa Lohjan Talvijuoksusarjan 10 km:llä.

Helteinen sää toi lisämaustetta kisaan. Lämpömittari näytti startissa +29 ja aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta. Olen kokenut helteen aiheuttaman nestehukan/lämpöuupumuksen viime kesänä Harri Mannermaan juhlajuoksussa, jolloin oli +32.

Nyt panostin niin kisaa edeltävään, kisan aikaiseen kuin kisan jälkeiseen nesteytykseen. Join heti aamusta elektrolyyttijuomaa ja otin extrasuolaa. Viimeiset huikat elektrolyyttijuomaa otin vartti ennen kisastarttia. Päällä minulla oli juoksutoppi, lyhyet shortsit ja päässä lippa ja aurinkolasit. Myös aurinkorasvaa laitoin huolella.

Kisassa oli mukavasti osallistujia ja kaikki oleilivat varjopaikoissa ennen starttia. Lämmittelin vartin verran ja venyttelin kevyesti.

Armotonta paahdetta ja pitkospuita

En ole juurikaan juossut Paloheinässä, joten reitti oli minulle ihan uusi. Tosin vuonna 2011 osallistuin Paloheinäcrossiin – tällöin polkujuoksu ei ollut vielä trendikästä ja minullekin Paloheinäcross oli ihan satunnainen polkukisa.

Sen verran olin tutkinut reittikarttaa, että Paloheinän jätemäki huiputettaisiin heti kisan alussa ja lopussa. Liian kovaa ei siis saisi lähteä liikkeelle ja myös loppunousuun pitäisi säästää voimia!

Ja liikkeelle! Nurmikentän poikki ja heti jätemäen nousuun. Mentiin mäkeä ylös ja alas ja sitten pisintä nousua ylös. Kävelin nousut suosiolla. Alamäissä teki mieli mennä kovempaa, mutta juoksijat etenivät tiiviissä jonossa ja minun oli tyytyminen ryhmän vauhtiin. No, säästyisipähän voimia myöhempään!

Sitten päästiin metsän siimekseen varsinaiselle polulle. Vielä juostiin jonossa, mutta heti ensimmäisellä hiekkatieosuudella ohitin muutaman juoksijan. Reitti oli erittäin hyvin merkitty nauhoilla ja risteyskohdissa lisäksi spraymaalilla.

Helsinki Trail Runin kisareitti.

Pian juoksin yksin ja juoksufiilis tuntui tosi hyvältä. En seurannut sykkeitä tai vauhteja, mutta kuulostelin koko ajan omaa oloa, ettei menisi raastamiseksi. Ensimmäinen huoltopiste oli noin 3 km kohdalla. Join kaksi mukia urheilujuomaa ja kaadoin yhden mukillisen vettä päähän.

Huolto virkisti hurjasti ja tämä olikin paikallaan, sillä huoltopisteen jälkeen alkoi kisan ylivoimaisesti haastavin osuus. Kisareitti kulki komean Pitkäkosken viertä. Koskiosuuden alussa oli muutamat portaat ja sitten reitti vaihtui metsästä peltoaukeaksi. Peltoaukean traktoriuraa juostiin pari kilometriä ja auringon paahde oli armoton.

Minulla oli alkanut kulkea kylmät väristykset pitkin kehoa jo hetkeä aikaisemmin. Helle koetteli selvästi kehon lämmönsäätelyä ja nyt pitäisi kuulostella tarkkaan omaa oloa.

Juoksu kulki kuitenkin tosi hyvin ja traktoriuralla oli helppoa juosta. Juoksin tässä alle 6 minuutin kilometrejä. Kuumuus tuntui kamalalta ja pelto-osuutta jatkui loputtomiin. Otin varmuuden vuoksi pari kävelypätkää, jotta ei kävisi hullusti helteen kanssa.

Lopulta – luojan kiitos – päästiin takaisin metsään. Alkoi taas helpompi juoksuosuus ja pääsin seuraavalle huoltopisteelle. Sama annostelu, kaksi mukia urheilujuomaa ja yksi muki vettä päähän. Tuli pitkiä pitkospuita ja jaloissa riitti ruutia.

All out -kisasykkeet!

Sain ohiteltua kanssakilpailijoilta ja alkoi näyttää lupaavasti siltä, että pääsisin reilusti alle 70 minuutin. Ennen kisaa oli tosi vaikeaa arvioida omaa loppuaikaa ja olin ajatellut, että hyvän vireen osuessa pääsisin 70 minuuttiin. Kisareitillä oli kuitenkin niin helppoja osuuksia, että pääsin juoksemaan oletettua kovempaa.

Lähes 9 km oli täynnä ja metsästä saavuttiin taas jätemäelle. Mäkirallia ylös, alas, ylös ja alas. Viimeisessä ylämäessäkin taisin vielä napata yhden selän.

Sitten alas ja maaliin, loppuaika 1:05:45, keskivauhti 6:45 min/km ja oma kello näytti matkaksi 9,77 km. Keskisyke rouheat 171 eli juuri koutsin ohjeiden mukaan – anakynnyksellä ja ylikin sai mennä, kunhan juoksufiilis oli hyvä.

Edustavan näköisenä maalissa! 😊

Maaliintulon jälkeen hakeuduin heti varjoon ja join urheilu- ja elektrolyyttijuomaa ja otin vähän suolaa. Hikoilin vielä pari tuntia maaliintulon jälkeen ja join tavallista enemmän, jotta kehon neste- ja lämpötasapaino palautuisi. Hikoilua lukuun ottamatta vointini oli tosi hyvä – hellekisan jälkeen voisi olla toisinkin.

Oli tosi onnistunut kisa – kiitos Runner’s High’lle kisaelämyksestä ja sujuvista järjestelyistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *