Kevät on haastavaa aikaa treenaamisen kannalta. Orastava flunssa äityi edellisen postauksen jälkeen kunnon räkätaudiksi ja tauti on nyt päällä kuudetta päivää. Kuumetta ei ole, mutta yskittää sitäkin enemmän. Pah!
Oikeastaan on ollut ihme, että olen pysynyt terveenä näinkin pitkään. Sain käytännössä treenata terveenä koko viime vuoden, eikä flunssa ole iskenyt päälle, vaikka stressiä on ollut ja porukka ympärillä sairastelee.
En osaa olla nytkään erityisen harmissani sairastelusta, vaikka olo onkin ollut aika kurja. Olen kuitenkin niin kiitollinen terveydestä ja tiedän, että tämäkin tauti menee ohi ennen pitkää.
Vaikka sohvanpohjalle jääminen ei ollut oma valinta, olen ottanut ilon irti juoksutauosta ja tehnyt juttuja, joita muulloin ei ole koskaan aikaa tehdä.
Löysin Youtubesta mahtavia juoksudokumentteja Yhdysvaltojen vuoristoissa juostavista Western States 100- ja Leadville 100 -kisoista (oih, Coloradon maisemat!), luin Cheryl Strayedin koukuttavan omaelämänkerrallisen romaanin Villi Vaellus (suosittelen!) ja lainasin kirjastosta mm. Scott Jurekin kirjan Eat and Run – my unlikely journey to ultramarathon greatness (tämän kimppuun en vielä ehtinyt).
Toki Karhunkierroksen ultramatkan kohtalo mietityttää nyt. En ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin tämän kevään polkutreenien kanssa, ja nyt tuli pakkotauko juoksemiseen. Helmikuu meni Marrakechin maratonista palautuessa ja juoksukilometrejä tuli vähän. Tämän viikon oli tarkoitus olla kova treeniviikko, mutta treenitunteja on tietysti tasan nolla.
Luulen, että en ensi viikollakaan pääse vielä juoksemaan ainakaan kovin kovia lenkkejä. Aion ottaa toipumisen kannalta tosi varovaisesti, koska en halua uutta tautia. Iltapäivisin olo on ollut jo aamua parempi ja tänään kävin pienellä kävelyllä.
Karhunkierroksen perusmatkan downgreidaaminen 80 km:iin on edelleen täysin realistinen vaihtoehto. Lähiviikot näyttävät, mihin suuntaan treenit etenevät ja mikä on keväällä järkevää. Ja jos juoksen Kuusamossa ”vain” 80 km, loppuvuodelle olisi kiva saada jokin yli 100K polku-ultra.
Vuokatti Trail Challenge juostaan syyskuussa ja kisajärjestäjät kertovat sen olevan yksi Suomen haastavimmista, ellei haastavin polkukisa. 115K reitti ylittää 13 vaaraa ja nousumetrejä kisassa kertyy 3390 m.
Voi olla, että Vuokatti kutsuu, päädyin sitten juoksemaan Karhunkierroksella minkä tahansa matkan. Joka tapauksessa huomaan tässä vaiheessa, että mahdollinen perusmatkan väliin jääminen keväältä ei välttämättä ole kovin suuri pettymys.
Toki varmaan kisapäivänä muiden lähtiessä matkaan harmittaisi, mutta mulla on tapana säätää aivoni aika nopeasti aina kohti uusia tavoitteita. Jos en starttaa perusmatkalla, niin se on sitten tarkoitettu niin. Sittenpähän saan tärkeitä lisäkuukausia peruskestävyyden ja -voiman hankkimiseen ja starttaan jossain toisessa kisassa entistä paremmin valmistautuneena.
Kivaa treeniviikkoa sulle ja pysyhän terveenä!
Bongasin kaikki tekstissä esiintyvät hylätyt rakennukset tämän päivän kävelylenkillä.
