Viime viikon toinen elämystreenini osui elokuun viimeiselle lauantaille, Suomen luonnon päivään. Suunnitelmissa oli yöpyä puolison kanssa teltassa Nuku yö ulkona -teemapäivän kunniaksi. Määränpäämme oli Kullaanjärven saari Raaseporissa Fiskarsin lähellä ja sovimme puolison kanssa treffit Kisakeskukseen. Hän ehtisi käydä kalassa sillä välin, kun minä pyöräilisin kotoa kohteeseen.
Minun piti lähteä parin yön pyöräily-telttaretkelle jo heinäkuun lopussa, mutta polviongelmat estivät reissun. Nyt sain yhdistettyä pyöräilyn ja telttailun ja vieläpä ilman, että tarvitsee itse raahata retkeilyvarusteita yöpaikkaan!
Olen tehnyt aiemmin tänä vuonna kaksi yli 80 km pyörälenkkiä gravelillani, toukokuussa Mustion linnasta Länsi-Uudenmaan ruukkikylien ja Inkoon kautta takaisin Mustioon sekä heinäkuussa Ahvenanmaalla. Nyt tuntui helpolta lähteä matkaan kohti Kullaanjärveä kun tiesin, mitä tuleman pitää. Pidemmän pyöräilyn rasitukset ovat tuttuja ja tiedän, millaisella neste- ja energiamäärällä suoriudun pyöräilystä.
Suunnittelin reitin Veikkolasta Lohjan, Karjalohjan ja Fiskarsin kautta Kisakeskukseen. Pakkasin mukaan kahteen pulloon 1,5 litraa juotavaa sekä energiakarkkeja ja -geelejä. Pysähdyin matkalla Adalminan Helmi -rantakahvilassa munkkikahvilla. Kahvila oli tosi hienolla paikalla, mutta munkkien vuoksi en menisi tuonne uudelleen.
Maalaismaisemaa ja kulttuurikylää
Reitille osui tosi hienoa maalaismaisemaa ja meninpä pienen pätkän Sammatin maalaismaratonin reitilläkin (joka juostiin juuri samana päivänä – en kuitenkaan ennättänyt nähdä juoksijoita). Makeita mäkiä osui reitin varrelle ja mietin, että tämä laji se vasta kehittää hapenottokykyä. Ylämäet on pakko puskea ylös, kun juoksussa voi aina pistää kävelyksi.
Tie 104 oli Mustiontien risteyksestä aina Fiskarsiin asti ruokottomassa kunnossa. Tietä oli paikkailtu pitkin matkaa ensiavunomaisesti, mutta pyörän päällä sai kyllä huolella keskittyä ajamiseen. Yhden kerran sain pitää tiukasti itseni pystyssä, kun ajoin kovaa vauhtia alamäkeen ja alhaalla tie oli järkyttävän epätasainen.
Fiskarsissa tupsahdin tylsältä tieosuudelta keskelle kulttuurikylää. Porukkaa oli lauantaina siellä kuin pipoa. Hain K-marketista vielä vesi- ja energiatäydennystä loppumatkan varalle. Joskus muutama vuosi sitten vielä haaveilin, että minulla olisi a) niin hyvä fillari ja b) niin hyvä pyöräilykunto, että voisin pyöräillä kotoa Fiskariin. Ja siellä sitä nyt oltiin, ihan oman lihasvoiman turvin!
Fiskarsista Googlemaps laittoi minut ajamaan suorinta reittiä Kisakeskukseen enkä tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun pätkään osui vielä tiukkaa ylämäkeä soratiellä. Sai tosissaan komentaa jalkoja tekemään työtä. Sitäkin hienommalta tuntui, kun tie vaihtui priimaksi asfaltiksi ja määränpää läheni.
Viimeinen kesäviikonloppu
Viimein vajaan neljän tunnin pyöräilyn jälkeen pääsin perille. Suihku ja päivällinen Kisakeskuksessa ja veneellä saareen telttailemaan. 84 kilometrin pyöräilyn jälkeen oloni oli energinen eikä lainkaan voipunut.
Tämä oli kirjaimellisesti myös kesän viimeinen viikonloppu. Lämpimässä, pimenevässä illassa oli mahtavaa istuskella kalliolla ja kuunnella hiljaisuutta (ja lähiseudun venetsialaisten ilotulitusraketteja, jotka siis kuulimme, mutta emme nähneet mitään).
Retki sinetöi täyteen yli 900 km pyöräilyä tälle vuodelle. Vuonna 2021 pyöräilin noin 1200 km enkä ole siis tätä ennen harrastanut pyöräilyä, joten nämäkin määrät ovat minulle kohtalaisen isoja. Aion jatkossakin pitää pyöräilyn juoksun oheislajina. Pyöräily monipuolistaa kestävyysharjoittelua loistavasti ja rasitusvammojen riski vähenee.