Vuotta 2020 on kulunut jo puoli vuotta, käsittämätöntä! Toivotaan toisesta vuosipuoliskosta mahdollisimman tasaista ja tavallista ensimmäiseen verrattuna.
Juoksuharrastuksen näkökulmasta koronakriisi toi mukanaan hyviäkin asioita. Alkuvuoden kisakalenterin tyhjennyttyä olen kasvatellut peruskuntoa rauhassa. Normaalisti olen juossut joka vuosi puolen vuoden sisään 2-3 pitkää kisaa (maratoneja tai ultria), mikä on aiheuttanut sen, että en ole ehtinyt palautua kisoista kunnolla ja kauden viimeinen kisa on yleensä mennyt ali odotusten.
Tällä hetkellä edellinen pitkä kisani on Tallinnan maraton syyskuussa 2019. Juoksin maratonin selvästi alipalautuneena ja jouduin ottamaan koko loppuvuoden treenien kanssa tosi iisisti. Seuraava kisani puolestaan on Nuuksio Classicin 70 km ultramatka ensi syyskuussa, eli maratonin ja ultran väliin mahtuu kokonainen vuosi!
Nyt kesäkuussa olen huomannut, että koko alkuvuoden kestänyt peruskestävyyden hinkkaaminen – vaikka välillä se turhauttikin todella paljon – alkaa tuottaa tulosta. Pitkät lenkit sujuvat hyvin ja pari viikkoa sitten juoksin ongelmitta kolme pitkistä viiden päivän sisään – 8,5 h ja 66 km.
En ole kärsinyt rasitusvammoista. Olen juossut erilaisilla alustoilla ja erilaisilla lenkkareilla, ja treenisykkeet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Viime lauantain polkukympin juoksin 171 keskisykkeellä ja seuraavana päivänä tein palauttavan sauvakävelyn 121 keskisykkeellä. Venyttelen ja rullailen jalkoja melkein joka ilta ja joogaan 3-4 kertaa kuussa.
Vähemmän kisoja onkin jees!
Nousujohteisen alkuvuoden myötä olen todennut, että pidempi peruskuntokausi ja harvemmin kisaaminen sopivat minulle hyvin. Harrastelijan pitää ottaa treeni- ja kisasuunnitelmassa huomioon muun elämän kuormitus, joten siinäkään mielessä pitkiin juoksukisoihin ei voi startata liian usein.
Pitkä aika juoksukisojen välillä kysyy tietysti hurjasti malttia. Sosiaalinen media on pullollaan muiden kisaosallistumisia, jolloin itsekin intoutuu helposti ilmoittautumaan kaikkiin mahdollisiin kisoihin. Voi tuntua tylsältä vain treenata ja jäädä paitsi kisaeuforiasta, jota ei saa oikein mistään muualta.
Kun ei pääse ulosmittaamaan kuntoa kisoissa, treeniohjelma täytyy rakentaa sellaiseksi, että kunnon kehittymistä mitataan säännöllisesti esimerkiksi kovemmalla vetotreenillä. Tähän ammattilaisen tekemä juoksuohjelma auttaa paljon.
Minulla on ollut kevään juoksuohjelmassa kaksi kertaa 3×10 min vetotreeni nousevalla rasituksella sekä kaksi kertaa 8×200 m mäkivedot, noin kuukauden välein. Olen tehnyt treenit samassa paikassa, jolloin treenejä on ollut hyvä verrata keskenään. Myös 6×60 m pikajuoksuvedot ovat toistuneet säännöllisesti samanlaisina ja niissä olen huomannut kehitystä vetojen helpottumisena.
Treenimäärien kehitys
Tammikuussa juoksua ja (sauva)kävelyä kertyi minulle 150 km, helmikuussa 130 km, maaliskuussa 203 km, huhtikuussa 246 km, toukokuussa 240 km ja kesäkuussa 222 km. Tammikuun alusta kesäkuun loppuun olen juossut ja kävellyt yhteensä 1190 km.
Kaikki liikuntalajit mukaan lukien olen treenannut tammikuussa 30 h, helmikuussa 27 h, maaliskuussa 36 h, huhtikuussa 42 h, toukokuussa 45 h ja kesäkuussa 38 h. Koko ensimmäisen vuosipuoliskon aikana treenitunteja on kertynyt yhteensä 220 h.
Tänä vuonna olen pariin viime vuoteen verrattuna tosi hyvässä treenitahdissa, sillä koko viime vuonna treenitunteja kertyi 317 h ja vuonna 2018 370 h. Juoksua ja kävelyä puolestaan kertyi vuonna 2019 2225 km ja vuonna 2018 1635 km.
En sinänsä aseta tavoitteita treenitunti- tai kilometrimäärille, mutta olisihan se hienoa, jos tänä vuonna menisi ensimmäistä kertaa elämässäni 400 treenituntia rikki! Myös 2500 km juoksu- ja kävelykilometreissä näyttää aivan mahdolliselta.
Iloisia kesäkilometrejä sinulle!