Viisi päivää Vuokattiin

Vuokatti Trail Challenge -ultrajuoksukisaan on nyt viisi päivää. Viisi!! Ja onneksi onkin, sillä tänä viikonloppuna käydyt Nuuksio Classic sekä UTMB ja juoksukaverien upeat suoritukset niissä ovat nostaneet omankin kisakuumeen kattoon.

Ensi viikolla mulla on neljä päivää töitä ja perjantaina lähdemme Minnan kanssa junalla Kajaaniin. Loppumatkan Kajaanista Vuokattiin menemme bussilla ja olemme perjantai-iltana 19 maissa pääkallopaikalla. Ehdimme sopivasti noutaa kisanumerot, syödä urheiluopiston iltabuffetissa ja säätää varusteet, kunnes kisastartti on klo 24.

Olen nyt keventänyt treeniä melko lailla. Viime viikolla treeniä kertyi vajaat 6 h. Juoksin 37 km ja joogasin kerran. Maanantaina 20.8. sain pitkästä aikaa hyvän vauhti-/maksimitreenin, kun osallistuin Teskun laktaattitestiin Otaniemen kentällä. Kunto on melko samalla tasolla kuin edellisessä testissä keväällä 2016, jolloin juoksin silloisen maratonennätykseni 3:47 Hampurissa.

Lauantaina 25.8. kävin viimeisen kerran tunkkaamassa Solvallan Swinghillissä. Oli mieletön oranssi auringonlasku. Tunkkasin kahdeksan kertaa ylös alas ja nousumetrejä kertyi koko treenistä 560 m. Kaikkiaan keräsin elokuussa parhaat nousumetrit ikinä, yli 5000 m.

Muu treeni on ollut kevyttä juoksua poluilla. Viikko sitten sunnuntaina 26.8., vajaat kaksi viikkoa ennen kisaa, hölköttelin Nuuksiossa 1 h 30 min 132 keskisykkeellä ja 8:46 min/km-vauhtia. Meno tuntui kepeältä ja siltä, että keventely saa kisakunnon nousuun.

Tällä viikolla olen juossut vain 2,5 h ja 20 km. Tämä on tosin osittain johtunut jäätävästä työkiireestä, mutta juoksun vähentäminen on tehnyt myös tosi hyvää kisaa silmällä pitäen. Toissa päivänä perjantaina tein Nuuksiossa iltalenkin ja jalat veivät yllättävästi mukanaan, ryskin 50 min 153 keskisykkeellä ja keskivauhdilla 6:55 min/km. En oo varmaan ikinä juossut noin kovaa poluilla! Ja alkusyksyn raikas metsä on aivan ihana.

Tänään ajattelin käydä testaamassa uutta otsalamppua. Sitähän on hyvä opetella käyttämään viisi päivää ennen kisaa! 😉 Päädyin hankkimaan Lumoniten Compassin, sitä on kehuttu paljon, valoteho on loistava ja samoin lampun istuvuus päähän.

Myös henkinen virittäytyminen kisaan on alkanut. Tein jo pakkauslistan ja aivot tekevät mielikuvaharjoittelua kisaan. Ensimmäiset 1-2 tuntia ultrassa ovat mulla yleensä tahmeat, sitten vasta kroppa herää kunnolla. Ensimmäinen kuoppa tulee vastaan todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kehon hiilarivarastot loppuvat ja kroppa siirtyy käyttämään rasvoja. Onneksi tästä fiiliksestä on kokemusta ja olo helpottaa aina, kun painaa vain eteenpäin.

Koska kisastartti on tosiaan klo 24, alkumatka juostaan pimeässä. Myös maasto on alkumatkasta (sekä lopussa takaisin tullessa) haastavaa. Nousuja, laskuja, louhikkoa. Päivä valkenee joskus aamukuuden maissa ja se on varmaan huikea elämys.

Foreca lupaa tällä hetkellä kisaan loistavaa säätä – poutaa ja lauantaille +18. Syömistä ja juomista ei saa unohtaa missään vaiheessa kisaa. Pitää vielä suunnitella, mitä otan startista mukaan juoksuliiviin ja mitä pakkaan dropbagiin. Vuokatin 115K matka juostaan edestakaisin, joten dropbag-huolto tulee vastaan kahdesti, ensin n. 42 km kohdalla ja toisen kerran 72 km kohdalla. Tässä kohdassa kisaa on myös tarjolla keittolounas, tulee varmasti tarpeeseen!

Ensi viikolla ennen starttia enää pari pientä pyrähdystä, kehonhuoltoa ja unta. Kovasti jännittää jo.

Nää kaks lähtee valloittamaan Vuokatin vaaroja. Kuva: Jussi Solastie

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *