Harrastelija otti juoksuvalmentajan

Jännää kerrottavaa: otin itselleni juoksuvalmentajan! Olen osallistumassa marraskuun alussa toista kertaa Joensuu Night Runiin, 12 tunnin ultrajuoksukisaan. Vuonna 2015 juoksin siellä 101,9 km ja nyt haaveilen aiemman tulokseni parantamisesta.

Tavoite on kova ja seuraavat pari kuukautta pitäisi osata tehdä oikeita asioita. Tiedän, että tuloksia tulee juoksemalla paljon kevyttä määrää, mutta kuinka paljon? Ja kuinka kevyttä? Mitä muuta pitäisi tehdä?

Osaavamman tahon apu harjoitteluun tulee siis tarpeeseen. Otin yhteyttä Jari Tomppoon Ultrafinn Oy:stä ja hän teki minulle juoksuohjelman Joensuuhun. Jarilla on hallussaan 24 tunnin juoksun Suomen ennätys, joten voin varmasti luottaa hänen ammattitaitoonsa juoksuohjelman suunnittelussa.

Mutta miksi tavallinen harrastelijajuoksija ottaa itselleen juoksuvalmentajan? Onko se hintansa väärti?

Olen juossut yhdeksän vuotta omin päin, ilman juoksuvalmentajaa. Oma juoksuohjelma on houkuttanut monta kertaa, mutta elämässä on ollut meneillään sitä sun tätä, enkä ole kokenut pystyväni sitoutumaan pitkäjänteiseen juoksuohjelmaan ja ennalta määriteltyihin treeneihin.

Olen aika ajoin opiskellut erilaisia juoksuohjelmia ja tehnyt niiden pohjalta itselleni treenisuunnitelmaa. Innostus ohjelman seuraamiseen on kuitenkin aina hiipunut, kun ei ole ollut kenellekään tilivelvollinen treenien etenemisestä.

Nyt haaveena on tosiaan parantaa parin vuoden takaista 12 tunnin tulosta ja oma juoksuohjelma varmistaa sen, että harjoittelen tätä varten optimaalisesti. Tavoitteellisen harjoittelun lisäksi juoksuohjelma tuo selkeyttä ajankäyttöön. Kokopäivätyö pitkine työmatkoineen ja perhe-elämä varmistavat sen, ettei elämässä ole kovin paljon tyhjäkäyntiä.

Juoksuohjelman ehdoton hyvä puoli on siinä, ettei mun tarvitse pohtia yksikseni, pitäisikö tänään mennä lenkille vai ei. Kun ohjelma sanoo, että juostaan, niin silloin juostaan! Eikä tarvitse miettiä, treenaanko tavoitetta silmällä pitäen liikaa vai liian vähän.

Myös treeniviikkojen rytmitys koviin ja kevyisiin sujuu paremmin ohjelman avulla. Mulle tämä on ollut aina hankalaa. Kevyet viikot ovat helposti liian kuormittavia ja kovat viikot liian kevyitä, jolloin treenikaudesta tulee helposti yhtä jankkia kuin kattilaan unohtunut puuro.

Samoin käy helposti yksittäisten treenien kanssa. Kun aloitin ultrajuoksuharjoittelun, aloin pelätä kovia vauhtikestävyystreenejä, koska ajattelin niiden haittaavan ultrajuoksun vaatimaa peruskestävyysharjoittelua. Vk-treenit eivät ole myöskään aina kovin mukavia, joten ilman ohjelmaa ne jäävät usein kokonaan tekemättä. Myös lihaskuntoa on ohjelmassa – toinen asia, joka unohtuu, kun pelkkien juoksukilometrien keräily on niin koukuttavaa.

Kun sain Jarilta Joensuun ohjelman, hetken ajan hieman kauhistutti. Pystyisinkö sitoutumaan usean viikon ohjelmaan ja hoitamaan oman osuuteni valmennussopimuksesta? Toisaalta ohjelmassani on juoksukilometrejä 40-90 km viikossa, ei sen enempää kuin keväällä ilman valmentajaa harjoitellessani.

Tietenkin juoksuohjelman noudattaminen vaatii suunnitelmallisuutta ajankäyttöön. Esimerkiksi perjantaina ohjelmassa oli 12-14 km kevyttä juoksua, jossa mukana muutama mäkiveto. Tiesin, etten ehtisi tekemään tätä treeniä illalla, joten tein sen aamulla matkalla töihin. Töissä olikin sitten energinen ja keskittynyt olo koko päivän, kun oli saanut tehtyä huipputreenin heti aamusta. Ilman ohjelmaa olisi varmaan jäänyt kokonaan tekemättä.

Kirjoitan seuraavassa postauksessa enemmän juoksuohjelmani perusperiaatteista ja etenemisestä kohti Joensuu Night Runia. Ja syksyn mittaan kerron tietysti, miten treenit sujuvat.

Onko sulla ollut omaa juoksuvalmentajaa tai -ohjelmaa? Onko siitä ollut hyötyä? Kivaa treeniviikkoa!

Ohjelmassa on juoksua sekä poluilla että maantiellä.
Ohjelmassa on juoksua sekä poluilla että maantiellä.

2 Replies to “Harrastelija otti juoksuvalmentajan”

  1. Wau!
    Hienoa. Minulla ollut nyt syksyllä mielessä, jos ostais valmennuspalveluita? Tavallaan en haluais sitoutua, koska harrastuksen pitää viedä stressiä, ei tuoda. Toisaalta tuntuu että haluaisin kehittyä, ja että höntsäilemällä ja hengailemalla on tullut raja vastaan? Kehitys pysähtyy jos treeni ei kehity, kai?
    Viime vuonna olin harrastanut liikuntaa 388h.
    Vaikka se määrä laskisi, uskoisin voivani kehittyä laadukkaammalla tekemisellä?
    Voimassa ja tekniikassa on itsellä ehkä pahimmat puutteet ja nehän ovatkin loistaneet ulkoilussa poissaolollaan.
    Ja taas toisaalta! Haluaisin myös uida, pyöräillä ja vaikkei niitä niin edes hiihtää, ja taas loppuu mahdollisuus kehittävän treeniohjelman läpäisemiseen, koska myös arki.
    Jatkan siis pohdintaa ja hion omia tavoitteita mieleen kirkkaaksi, jonka jälkeen ehkä löydän itseni valmennuspalveluostoksilta?
    Tosi mielenkiintoista lukea kokemuksistasi tässäkin aiheessa!

    1. Kiitos kommentista Mikko! Mulla on ollut ihan samanlaisia pohdintoja. Sitooko ohjelma liikaa, kun haluaa tehdä kaikenlaista – toisaalta ajankäyttö paranee, jos treenien laatu paranee. Voi olla, että musta ei ole kovin pitkälliseen ohjelman noudattamiseen, mutta katsotaan nyt millaisia tuloksia tämä syksy tuo tullessaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *