Bodom Double ja mutaralli

Viime viikonloppuna oli taas tiedossa omien rajojen testaamista, kun osallistuin Bodom Doubleen. Nimensä mukaisesti Double-kisa sisältää kaksi kisasuoritusta: Bodom Nightin perjantai-iltana klo 22 ja Bodom Trailin lauantaina klo 10. Perjantain kisassa juostaan kymppi ja lauantaina 21 km.

Ja olihan se rymy! Mutarallia saatiin koko rahan edestä. Olin onneksi henkisesti varautunut reitin mutaisuuteen viime vuoden perusteella, mutta tänä vuonna mutaa oli vielä enemmän. Tätä mieltä olivat myös kanssakisaajat, joiden kanssa vaihdoin kokemuksia kisasta. Tuollaisessa mutarallissa on kyllä jotain alkukantaista riemua, oma sisäinen viisivuotias herää!

Olin ottanut kisanalusviikon treenien kannalta rauhallisesti, jotta pääsisin starttaamaan tuoreilla jaloilla. Ja eikö huono kenraali tarkoita aina hyvää suoritusta? Kisaa edeltävänä iltana yritin käydä kevyellä polkulenkillä, mutta lensin viiden minuutin juoksun jälkeen suoraan rähmälleni. Vähän toki mietitytti, tulisiko Bodomillakin pannutettua.

Bodom Night 10 km

Mutta itse juoksuun. Hermoilin perjantain yöjuoksua etukäteen, sillä kisassa luonnollisestikin juostaisiin pimeässä otsalamput päässä. Olen juossut Nuuksiossa pimeällä vain pari kertaa ja vaikka kaikki on mennyt hyvin, se on jotenkin pelottavaa, kun pimeys käpertyy ympärille ja itse tuntee kutistuvansa pimeyden painosta.

Viime syksynä katsoin livelähetystä Vaarojen Maratonilta, jossa 130 km matkaajat lähtevät pimeässä yön selkään. Silloin se mielikuva ei jättänyt rauhaan, ja yöhön lähteminen tuntui jotenkin kauhistuttavalta. Ja samalla mietin, että joskus minäkin haluan olla tuolla viivalla.

Mutta nyt ei oltu Vaaroilla, vaan Espoossa. Ja jännitti silti. Samalla fiilis tuntui todella siistiltä. Kisapaikalla oli todella tunnelmallista ja levollista, paikalla oli joitakin satoja juoksijoita. Upeat valoteokset toivat myös esteettistä elämystä kevätiltaan. Tuntui vahvasti yhteishengeltä ja oli vaikeaa kuvitella, että seuraavana päivänä paikka kuhisisi juoksijoita kirkkaassa päivänvalossa.

Tein normaalit lämmittelyt ja pääsin matkaan toisessa, klo 22.05 lähtöryhmässä. Matka olisi tosiaan 10 km, joten sen voisi pudotella reippaasti. Viime päivinä oli myös tuntunut siltä, että kevään kuntohuippu osuu toukokuulle, joten Bodomilta olisi hyvä myös hakea tulosta.

Ja Night olikin nappijuoksu. Aika paljonhan siellä juostiin letkassa ja joissakin kohdissa olisin mielellään mennyt kovempaakin, mutta jonon ohi ei päässyt. Toisaalta niissä kohdissa oli hyväkin himmata vähän vauhtia. Ja musta tuli pimeän juoksija. Ei mitään kommelluksia, näin koko ajan hyvin, jalka löysi polun aina oikeasta kohdasta. Välillä rämmittiin mudassa nilkkoja myöten ja kaikkia kisaajia taisi naurattaa!

Jossain vaiheessa – oikeastaan ensimmäistä kertaa koko juoksu-urallani – aloin miettiä omaa sijoitusta kisassa. Muista (nais)juoksijoista sain hyviä kiintopisteitä ja napsinkin siinä selkiä, kun oma meno tuntui koko ajan vahvalta. Toki muakin ohiteltiin, mutta se ei kiinnostanut. Jossain vaiheessa meinasi vähän pistää kyljestä, mutta hengittelin syvempään ja pistos meni ohi.

Maaliin saavuin ajassa 1:11 ja keskisyke oli 172, mikä on suunnilleen anaerobisella kynnykselläni (maksimi 187). Maksimisuoritushan se oli ja olin tosi tyytyväinen, että juoksutekniikka pysyi kasassa koko juoksun ajan. En tiennyt, paljonko paukkuja jäisi seuraavan aamupäivän juoksuun, mutta se olkoon sen ajan murhe. Olin naisten 15. yhteensä 117 naisjuoksijasta. Onnellinen!

Bodom Trail 21 km

Kuuden tunnin levottomien yöunien ja kunnon aamupalan jälkeen takaisin kisapaikalle. Oli mahtava kevätaamu ja toki jaloissa tuntui väsymystä, mutta mitään paikkaa ei erityisemmin kolottanut. Ainoa haaste olisi asennoitua henkisesti 21 km matkaan ja osata jakaa voimat oikein, etenkin kun tiesin reitin toisen kierroksen (viimeiset 9 km) todella paljon haastavammaksi kuin ensimmäisen kierroksen.

Tunnelma kisapaikalla oli tosiaan aivan erilainen kuin edellisenä iltana, kun porukkaa oli ehkä nelinkertainen määrä. Mutta kivaa oli yhtä kaikki ja juoksukavereita oli tosi kiva nähdä!

Taas normaalit lämmittelyt ja klo 10.15 lähtöryhmän eturiviin, jossa haastattelija bongasi mut Bodom Doublen suorittajana. Haastattelija kysyi tavoiteaikaani ja sanoin, että viime vuonna juoksin 2:33 ja se olisi kiva alittaa. Todellisuudessa en tietenkään tiennyt yhtään, mitä tuleman pitää. Viime vuonna kun ei ollut yöjuoksua alla.

Ja paukusta juoksuun! Myöhäinen lähtöryhmä sai aikaan sen, että melko paljon jouduin ohittelemaan, ja välillä mentiin taas jonossa vailla ohitusmahdollisuuksia. Mutta otin nekin kohdat kiitollisuudella vastaan, enpä tuhlaisi kaikkia voimiani alkuosuuteen.

Kuva: Aapo Laiho / Bodom Trail

Tämä oli tuttua puuhaa. Kalliota, neulaspolkua, ja niitä mutaosuuksia 😊. Painoin heti ensimmäisestä mutakohdasta suoraan läpi, sillä kengät olivat jo valmiiksi kosteat edellisestä illasta. Keli oli lämmin. Liivissä oli litra elektrolyyttijuomaa, kolme geeliä, kaksi suolatablettia ja Siripirejä. Kaikki menivät ja onneksi olikin omaa juomaa kunnolla mukana, muutoin olisi tullut noutaja. Parissa huollossa otin mukillisen vettä.

Alamäet pystyin painelemaan kunnolla ja huomasin, että nämä onkin mun vahvuus. Rohkeasti alaspäin niin kovaa kuin vain uskaltaa. Ylämäkiä joutui jo kävelemään. Sitten koitti maalialueen ohitus ja toinen kierros, jota kuvataan Bodom Trailin sivuilla näin:

Toinen kierros, Ummet ja Lammet on ensimmäistä vaativampi ja erämaisempi. Pehmeää pohjaa, jossa kengät kastuvat, lyhyitä osuuksia karttaan merkitsemättömiä polkuja lähes umpimetsän läpi, ja hitaita, teknisiä lammenrantapolkuja ennen lopun vauhdikkaampaa laskettelua maaliin.

”Jossa kengät kastuvat”. Anteeksi, saisinko ystävällisesti tarkentaa? Jossa upotaan polvia myöten mutaan? Kahdesti tosiaan upposin mutaan melkein reisiä myöten ja mielessä oli, kun viime vuonna jonkun kisaajan kenkä oli jäänyt mutaan eikä sitä ollut enää löytynyt. Kenkiä oli kyllä paras olla kadottamatta.

Ummilla ja lammilla vauhti hidastuikin melkoisesti. Mutakohdissa jalat hapottivat kunnolla, mutta kertaakaan ei käynyt mielessä, että ”ei koskaan enää”, kuten niin monesti muissa kisoissa. Kurkin kelloa ja viime vuoden 2:33 karkasi tähtäimestä, mutta aika lähelle sitä kyllä pääsisin. Ylämäet tekivät jo tiukkaa ja jossain 15 km kohdalla meinasi huumori loppua, kun reitille alkoi ilmestyä isoja kaatuneita puunrunkoja, joista ei oikein tiennyt, pitäisikö ne ylittää vai alittaa kontaten.

Mutta matka lyheni vähä vähältä ja voimia löytyi aivan ihmeellisesti. Viimeiset puoli kilometriä sain vielä hirveän loppukirin ja kilometrivauhti kävi korkeimmillaan 4:00 min/km. Mieletön fiilis, tätä varten on maltettu ja tahkottu kävely-juoksua koko kevättalvi. Maaliin loppuajassa 2:38, keskisyke 162 ja sijoitus Double-sarjassa naisten 4. Enkä pannuttanut, korkeintaan vähän kompuroin 😊.

Kotona kunnolla ruokaa koneeseen ja lepoa, herkkujakin. Seuraavana päivänä juostaisiin taas metsässä. Vielä muutama päivä kunnon treeniä ennen keventelyä ja laskeutumista Karhunkierrokselle. Ja ensi vuonna osallistun Bodomin tuplalle ihan takuulla uudelleen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *